Suunnistuspäivä
Lauantaina koko iltarastirevohka huipentui itse tapahtumaan. Aamupäivällä pakkailin autoon loput rastiliput, opasteet, tuolin ja rautakangen, tutkin ratamestarilaatikon sisältöä (=laatikko, jossa kulkee ilmoittautumislomakkeet, vuokraemitit, ensiapulaukku, KeKaRan esitteet, teippirullat, nitojat, mustekynät jne.) ja hermoilin: Olenko unohtanut jotain? Onkohan siimari, jonka illalla kävin maastoon vetämässä, paikallaan? Onko rastiliput kohdillaan? Olihan ilmoittanut kellonajan oikein Koti-Karjalan järjestöpalstalle?
Saavuin suunnistuspaikalle mielestäni hyvissä ajoin, mutta aivan heti perässäni ensimmäinen suunnistaja autoineen kurvasi jo ''kisakeskukseen''. Tämä pihkaniska tosin tarjosi auttavan kätensä kisakeskuksen kuntoon saattamisessa ja viritteli viimeiset opaskyltit tienvarteen.
Jo siis hyvissä ajoin suunnistajia alkoi valumaan suunnistuspaikalle. Siinäpä sitä vilskettä ja vilinää sitten riittikin aina viimeisten suunnistajien maaliin saapumiseen saakka. Maalirastille saapui monen moista suunnistajaa: oli nuorta ja iäkästä, oli tyytyväistä ja pettynyttä, oli väsynyttä ja reipasta, oli virkeää ja loukkaantunutta, oli onnistujaa ja pummannutta. Suunnistus on aivan mahtava kuntoilumuoto, sillä niitä pöljiäpäiviä tulee vain aniharvoin. Kysypä vaikka niiltä, jotka ovat suunnistaneet kymmeniä vuosia: Mikä saa heidät lähtemään metsään kartan kanssa uudestaan ja uudestaan, vaikka takataskussa olisi jo SM- tai MM-mestaruus? Tähän lajiin koukuttuu, sillä aina voi kehittyä: voi juosta kovemmin tai voi opetella lukemaan karttaa tarkemmin.
Ratamestarin näkökulmasta suunnistukset sujuivat kaiken kaikkiaan loistavasti. Iltarastien tuloksia voi käydä kurkkaamassa KeKaRan-blogin Iltarastit-osiosta (tai sitten tästä) ja kuvia löytyy KeKaRan Facebook-albumista. Eräät innokkaimmista ovat laittaneet jo ratansa rastit.fi-palveluun (A-rata ja B-rata). Käykääpäs vilkaisemassa miten kanssasuunnistajat selvittivät omat ratansa.
Taijalle kiitos kuvista!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti