keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

KaKaRoiden esittely: KaKaRa 3


Nimi: Asta Hassinen os. Kaalimaa

Lempinimi: -

Suunnistuskengän numero: 39

Levy vai peukalo: Peukalo 

Milloin/miten aloitit suunnistamisen: Isosiskojen esimerkkiä seuraamalla 9-vuotiaana ensin viikkorasteilla ja myöhemmin myös kilpailuissa. 

Sykähdyttävin suunnistusmuisto: Sykähdyttävintä suunnistuksessa on aina upeassa luonnossa liikkuminen ja hienot maisemat, joita unohtuukin joskus tarkkailemaan turhan pitkäksi aikaa. 

Pahin pummi: Lahden Fin5 rastiviikolla (Heinola-Hollola) vuonna 2000. Järjestäjät olivat varmaan antaneet minulle liian pienen kartan, sillä se pääsi loppumaan kesken, vaikka menohaluja olisi ollut. Paluumatka kisapaikalle tehtiinkin ystävällisen autoilijan kyydissä. Annetaan kuitenkin järjestäjille anteeksi, sattuuhan näitä vahinkoja. ;) 

Missä päin nyt suunnistat: Puolan valtion Krakovan kaupungissa, Kazimierzin kaupunginosassa pitkäaikaisella matalanpaikan leirillä


Millaisin miettein Jukolaan: Koska aktiivinen suunnistusura on monta vuotta takanapäin, mennään Jukolaan innostuinein ja odottavin (mutta ei turhan toiveikkain) mielin. Mukava on kuitenkin päästä osallistumaan Pohjois-Karjalan metsissä järjestettävään suurtapahtumaan. 


sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

KaKaRoiden esittely: KaKaRa 1

Kuva: Telma
Nimi: Emmi

Lempinimi: -

Suunnistuskengän numero: 40

Levy vai peukalo: Peukalo

Milloin/miten aloitit suunnistamisen: Ensimmäinen suunnistusmuistoni on KeKaRan iltarasteilta ollessani kuusivuotias. Suunnistukset olivat kotikylälläni, Korkeakankaassa aivan Venäjän rajan tuntumassa, tutussa pihapiissä. Lähdimme isän kanssa suunnistamaan lähimetsään viritettyä RR-rataa. Vaikka maasto oli tuttu ja siimarikin metsässä oli, muistelen, etteivät rastit ihan vaivatta löytyneet. 
Ensimmäisen suunnistuskilpailuni suunnistin sarjassa 10RR. Tuolloin olin ensimmäistä vuotta KeKaRan suunnistuskoulussa, jossa ohjaajat kertoivat, että Savo-Karjalan aluemestaruuskilpailuihin ilmoittautuminen tulisi tehdä pikimmiten (informaatio oli tarkoitettu lähinnä seuran junnusuunnistajille). Ilmoittauduin oikopäätä mukaan ja kotona vain tiedotin vanhemmilleni, että ensi viikolla lähden suunnistuskisoihin kahdeksi päiväksi Vieremälle. (Kiteeltä Vieremälle on noin 300 km).

Sykähdyttävin suunnistusmuisto: Jukola-teeman mukaisesti mieleeni on jäänyt ensimmäinen Venlojen viestini Hiisi-Jukolassa vuonna 1999. Olin siirtynyt uuteen suunnistusseuraan samaisena kesänä enkä vielä tuntenut kunnolla seuramme jäseniä. Matkaan olin lähtenyt mukanani vain suunnistusvarusteet sekä isältä lainaamani kännykkä. Telttaa tai makuupussia ei tietenkään mukana ollut. Matka kohti Euraa alkoi lauantaiaamuna jo hyvissä ajoin ennen klo 03.00, kun hyppäsin Kalevan Rastin kisabussiin Kiteeltä. Suunnistuspaikalta jotenkin löysin kilpailunumeroni, ja kutakuinkin tajusin olla vaihtokarsinassakin oikeaan aikaan. Jukolan yötä tuli lopulta seurattua sorakuopan reunalta joukkuekaveri Emmun seurassa. Hauska muisto kyseiseen Jukola-tapahtumaan ja Kalevan Rastiin liittyy: KR tarjosi tuolloin tulevan Jukolan-2000 kunniaksi tuoreita karjalanpiirakoita viestitapahtuman päätteeksi ulosmenoportin läheisyydessä. Olin mukana jakamassa piirakoita ja toivottelin suunnistusväkeä tervetulleeksi Pohjois-Karjalaan. 

Pahin pummi: Pummeja on suunnistusuralla tullut vaikka kuinka paljon. Näyttöäkin tästä (gps-käppyrä) löytyy mm. kesän 2014 Potoskavaaran iltarasteilta, jolloin usko ja itseluottamus katosivat jonnekkin Potoskan pöpelikköihin. Yleensä, kun ’’tipahdan’’ kartalta, en kykene liikkumaan oikein mihinkään ennen kuin olen taas paikantanut itseni. Poikkeus kuitenkin vahvistaa säännön: Katso itse.

Missä päin nyt suunnistat: Asustelen, oleilen ja suunnistan Kiteellä.


Millaisin miettein Jukolaan: Reippain mielin. Tänä vuonna uutta säpinää Jukola-hössötykseen tuo tämä sisarusjoukkue Kaalimaan KaKaRat kuin myös Rasti-Pielisen nostalgiajoukkue, Tytöt.  Tytöt-joukkue on koottu vuoden 2000 Jukolan ja tämän vuoden Jukolan innoittamana. Jäseninä joukkueessa on meidän energinen tyttöjengi, joka kierteli aikoinaan ympäri Suomen suunnistus- ja hiihtosuunnistuskisoissa. Josko tästäkin joukkueesta vielä jokin osuus minulle löytyisi? Meidän seudulla ei jukolanviestejä ihan joka vuosikymmenellä järjestetä. Olenkin ilmoittautunut mukaan myös talkoolaiseksi Joensuu-Jukolaan. Tiedossa onkin aktiivinen viikonloppu Enossa ensi kesäkuussa. 

ps. Ilmoittaudu mukaan talkoilemaan Joensuu-Jukolaan. ''Ole osa elämystä''. 


Keski-Karjalan iltarastien ratamestarivuorolla syksyllä 2014. Kuva Taija. 




Mistä on pienet kakarat tehty?

Sokerista, kukkasista, inkivääristä ja kanelista? 

Kaalimaan KaKaRat ovat suunnistaneet maailmalle Kiteeltä, Korkeakankaan kylältä, Välivaaran mäeltä. Kotimme on kivenheiton päässä Venäjän rajasta, keskellä vaaramaisemia ja metsiä. Olemme varttuneet maalaistalon pihapiirissä. Meillä on ollut mahdollisuus juoksennella ja riekkua pitkin pihoja vailla huolta siitä, että olisimme toiminnallamme häirinneet naapureita. 

Metsät alkavat kotiovelta. Teimme lapsena paljon metsäretkiä lähialueelle; kävelimme tai hiihdimme muutaman kilometrin päähän, isä teki nuotion ja paistoimme makkaraa ja joimme pannukahvit. Metsässä liikkuminen on ollut meille arkea lapsesta lähtien. Aina metsässä oleminen ei ole ollut ''herkkua'', kun on pitänyt lähteä keräämään mustikoita tai sieniä vanhempien painostuksen alla. Mutta aika kultaa muistot, ja näin vanhemmalla iällä, näitäkin lapsena ja nuorena opittuja taitoja osaa arvostaa ihan eri tavalla. 

Ajauduimme suunnistusharrastuksen pariin 90-luvun alkupuolella. Mukaan tulivat oravanpolkukoulu, iltarastit ja suunnistuskilpailut. Ensimmäiselle Kainuun Rastiviikolle osallistuimme Sotkamossa kesällä 1996. Siitä lähtien perheen yhteiset (ja ensimmäiset) lomamatkat suuntautuivat joko Kainuun Rastiviikolle tai Fin5-viikolle useiden vuosien ajan. Myös viikonloppumatkoja tuli tehtyä lähialueiden kilpailuihin. Näistä matkoista on jäänyt mukavia muistoja. 

Mistä Kaalimaan KaKaRat on sitten tehty? Yksi kakara asustelee tällä hetkellä Krakovassa, toinen palasi Saksasta, mutta jäi asustelemaan perheineen Etelä-Suomeen, kolmas viljelee kotitilaa Kiteellä ja neljäs suunnittelee lukion jälkeistä elämää. Seuraavissa teksteissä Kaalimaan KaKaRat esittäytyvät tarkemmin. 

Kaalimaan KaKaRat uusissa RasPin seura-asuissa. Kuva talvelta 2000. 

lauantai 4. maaliskuuta 2017

Kaalimaan KaKaRat mukaan Venloihin

Neljä siskoa. Neljä viestiosuutta. 

Oli kai jo vuosia sitten selvää, että Kaalimaan kakaroiden sisarusjoukkue vielä joskus olisi mukana Venlojen viestin lähtöviivalla. Nyt tämä ''joskus'' on jo varsin lähellä, sillä Kaalimaan KaKaRoiden joukkue on ilmoitettu mukaan ensi kesän Joensuu-Jukolaan Enoon. Venlojen viestiin osallistuminen tuli ajankohtaiseksi nyt, kun sisarussarjamme nuorimmainen täytti muutama vuosi sitten 15 ja saavutti oikeuden osallistua tähän suureen suunnistustapahtumaan. Lisäksi Jukolan viesti suunnistetaan tänä vuonna lähes tulkoon aivan kotinurkillamme Enossa. Tämä on siis oiva tilaisuus kokoontua sisarusten kesken kuka mistäkin päin maailmaa Pohjois-Karjalaan. 

Ilmoittautuminen on siis tehty ja nyt alkaa valmistautuminen kohti Venlojen viestiä. 

3/4 Kaalimaan KaKaRaa matkalla Lappee-Jukolaan 2016 (Kuva: Telma)
Lue myös
Mistä on pienet kakarat tehty? 
KaKaRoiden esittely: KaKaRa 1 
KaKaRoiden esittely: KaKaRa 2
KaKaRoiden esittely: KaKaRa 3 
KaKaRoiden esittely: KaKaRa 4
Kuinka valmistautumisessa on onnistuttu? 
Juoksujärjestys 
KaKaRoiden juoksupaidat