Metsänomistajien SM-kisat Sastamalassa

Perjantai 16.9.2016

Hieman myöhässä, mutta kaikki varusteet mukanani, hyppäsin bussiin metsänhoitoyhdistyksen takapihalta klo 15.03. Matka Sastamalaan ja kohti Ellivuorta oli alkanut. Lieksasta ja Joensuusta mukaan lähteneet kanssamatkustajat tervehtivät reippaasti heti ovella ja takapenkin ''poijjaat'' suunnittelivat jo korttirinkiä matkan jouduttamiseksi.

Matkan varrelta poimimme kyytiin lisää samoilla tuntomerkeillä tunnistettavia miehiä ja naisia: kumisaapaskassi kainalossa ja relaskooppi kourassa. Pohjoiskarjalalaisten mukaan samaan seurueeseen uskaltautui tällä kertaa metsätaitoilijoita myös Etelä-Savosta ja Etelä-Karjalasta. Kun viimeiset kyytiläiset saatiin Lohelan pihamaalta 6-tien varrelta kyytiin, alkoi matkamme kohti Pirkanmaata.

Linja-autossa alkoikin olla tunnelmaa: vieruskaverukset vaihtoivat kuulumisiaan Konneveden kisasuorituksista kuin jakoivat vinkkejä haapalaudan sahaamisesta. Linja-auton takaosassa korttipakkaa sekoitettiin ja keulilta johdettiin matkaa ja valmistauduttiin seuraavan päivän kisasuorituksiin.

Illan pimetessä saavuimme lopulta Ellivuoreen. Luvassa oli pikainen majoittuminen ja äkkiä untenmaille.

Lauantai 17.9.2016

Kilpailuaamu sujui jo vanhoilla rutiineilla.  Jo heti aamupalalla törmäsi tuttuihin kasvoihin, joita tapaa vain ja ainoastaan näissä kekkereissä. Kevyt nyökkäys ja suunta buffetpöytään. Leppoisa jutustelu siivitti paistettujen kananmunien ja savulohen päätymistä lautasen kautta vatsaan ja kahvikupillinen vei viimeisetkin unihiekat mennessään.

Metsätaitokilpailuilla on tapana alkaa aikaisin. Olympialaisissa maratonit ja 50 km alkavat aikaisin helteen takia, mutta metsätaitokilpailujen aikaiselle ajankohdalle ei taida löytyä muuta selitystä kuin ajan säästäminen. Niinpä tänäkin vuonna ensimmäinen metsätaitoilija, joka oli muuten 92-vuotias Eva, sai lähtökäskyn klo 9.00. Tätä ennenhän oltiin jo ennätetty kuulla kilpailun avaus sekä kilpailuohjeet klo 8.00, joten aikaisin oli oltava liikkeellä.

Kisa eteni kuin juna, joten jokainen sai oman vuoronsa seisoa jännityksestä kankeana lähtöviivalla ja kuunnella piip-piip-piip-äänimerkkiä vuoroa odotellessaan. Lähtöpaikka oli lähes tulkoon Ellivuoren huipulla, josta hienot maisemat avautuivat aivan silmiemme eteen. Nousu huipulle oli melkoinen, muttei mahdoton, ja luvassa olisin heti ensi alkuun hurja lasku kohti leimausrastia. Varsinaisen rata-analyysin tulen julkaisemaan toisessa blogipostauksessa (Kisa-analyysi). Sata minuuttia myöhemmin kilpailijan pitäisi olla jo maaliviivan toisella puolella mehua ryystämässä.

Kilpailun jälkeen odotti keittolounas kakkukahveineen kisaravintolassa. Kisanjälkeinen jälkispekulointi, se hetki, kun oikeat vastaukset ovat vasta järjestäjien tiedossa, on hermostuttavan jännittynyt. Keittojen ääressä keskusteltiin runkoluvusta, mottimääristä, pinta-alasta ja puun pituudesta. Keskusteluissa heiteltiin kysymyksiä: Pitikö taimikko jättää lepoon vai harventaa?, Oliko tarvetta kasvatushakkuulle vai jätettiinkö vielä lepoon?, Voiko koealan kasvu olla yli 10? ja eihän luontokohteen ruutuun voinut laittaa muuta kuin vaihtoehdon 8? Kun oikeat vastaukset luetaan ilmoitustaululta, tämä jännitys laukeaa ja alkaa valtava puheensorina: Eihän se näin voi olla? Viereen meni. Minullapa sattui justiinsa. Tässä vaiheessa voidaan vielä kovaäänisesti protestoida vastauksia, mutta varsinaisen protestoinnin asteelle harvoin kukaan menee. 

Tänä vuonna järjestäjät saavat kyllä erinomaisen arvosanan tulospalvelusta. Heti ensimmäisen tehtävän jälkeen, joka oli muuten leimaus, järjestäjät keräsivät leimauksessa käytetyn korttikopion pois. Näin he pääsivät tarkistamaan leimauksen tuloksia välittömästi. Oli hieman koomista, että ollessani viimeisellä rastilla, kilpailukeskuksesta alkoi kuulua leimauksen tuloksia. Kiteen naiset nappasivat kärkisijat leimauksesta. Hyvä me! Muutenkin tulokset saatiin varsin jouhevasti selville. Kilpailijat saivat kilpailukorttinsa (tai pikemminkin kopion siitä) varsin pian ja taas puheensorina ylitti normaalin keskustelun desibeliarvot.

Kun pisteet tulivat kilpailijoiden tietoon, alkoi armoton vertailu. Paljon sait pisteitä leimauksesta? Entäs tehtävistä? Sinulla on mahdollisuuden mitaleille? Miten meidän joukkue menestyisi? Jälleen jännitettävää riitti palkintojen jakoon saakka. Tulostaulu kertoi sijoitukset aivan viime hetkellä. Pienillä piste-eroilla kärki saatiin kuitenkin erilleen. Voittajalle ojennettiin tuttuun tapaan raivaussaha ja kärki kymmenikölle palkinnoiksi lahjakorttia, kypärää ja kirvestä. Käyttötavaraa siis. Palkintonsa saivat nuoret, naiset ja miehet. Loppuhuipennuksena joukkukilpailu, jonka vei tänä vuonna OSMO. Pohjois-Karjalan joukkueista tuloslistan kärkipäästä löytyi kaksi joukkuetta. Kilpailun tulokset löytyvät täältä: Metsänomistajien SM-metsätaitokilpailut

Tulosten selvittyä käsiä puristellaan: Onnea menestyneille. Varsin rivakasti porukka kuitenkin pakkautuu linja-autoon tietoisena siitä, että kotiin on jonkunmoinen matka. Bussimatkan turinat ovat vaihtuneet jälkipeliin: Mikä luontokohde se noro muka oli? Miten yksittäin puu oli niin lyhyt? Kuka kompastui metsikön käsittelytehtävässä? Entä kuka leimasi koivut pois leimikosta? Korttirinki viritteli pelipöydän jälleen auton takaosaan, keulilla käytiin testaamassa mikrofonia ja osa torkkui pois päivän väsymystä. 

Niin saavuimme takaisin Imatralle, jonka jälkeen aloimme käänteisessä järjestyksessä tiputtelemaan kanssamatkustajia omille pysäkeilleen. Imatara, Parikkala, Särkisalmi, Uukunniemi, Kesälahti ja Kitee. Näkemiin lieksalaiset ja joensuulaiset ja turvallista kotimatkaa!

KATSO MYÖS: 

MTV Katsomo - Kevennykset: Metsätaitojen SM-mitalleista kamppailtiin Sastamalassa (17.9.2016) 

Kuvasuunnistusta rasteilta

Ratasuunnittelutyössä on tärkeää tiedostaa miltä rastilippu rastipisteessä ''näyttää''. Kokeilin. Rastipisteiksi valikoitui seuraavat helmet. 

Korkeakangas

Tässä hieman bloggausta tämän viikon lauantain iltarasti maastosta ja Korkeakankaan kartasta.

Jo Kiteen keskusta ja Uudesta-Värtsilästä kyltit osoittavat Korkeakankaan suuntaan. Kyseessä on kylä, jossa on ollut useampi kauppa, posti, koulu, vireä kylätoimikunta jne. Nykyisin sijainti Korkeakangas edelleenkin ohjaa satunnaisen kulkijan ihan oikeaan suuntaan, mutta kyläkeskuksen sijaintia tai todellisen Korkeakankaan paikkaa ei helposti löydä. Tiedättekö, missä Korkeakangas todellisuudessa sijaitsee? No, lauantaina suunnistamaan saapuvat pääsevät kyllä kokemaan Korkeakankaan koko komeudessaan! 

Rajatupa toimii lähtöpaikkana lauantain suunnistuksissa.

Millaiselle alueelle suunnistaja sitten tulee, kun tulee suunnistamaan Korkekankaaseen? Kun koko aluetta tarkastelee, alue on hyvin kaksijakoinen. Korkeakankaan puolta kuvastaa runsaat korkeuskäyrät. Vaikka käyriä tuntui olevan ihan tarpeeksi,  tuli itselleni silti tunne, että olisikohan joku viiva jäänyt kartalta piirtämättä?  Toisaalta Välivaarantien pohjoispuolella avautuu Myllysalo, josta korkeuskäyriä joutuu etsimällä etsimään. Alueella on laajoja useamman hehtaarin alueita, joille ei yksikään korkeuskäyrä, tai edes apukäyrä, ole päätynyt. 

Alueen käyrät on todennäköisesti piirretty aikana (90-luvun alkupuolella), jolloin pääasiassa suunnistettiin 1:15 000 mittakaavan kartalla. Tuolloin käyräkuvaus tai kartta ylipäätäänkään ei ollut niin tarkka, johon olemme ehkä nykypäivänä tottuneet. Esimerkiksi ''perinteiset'' supat saattavat osoittautua oikeiksi kanjoneiksi ja laakeita suppia ei kartalta löydy ensinkään, vaikka alue kuhisee sellaisia. Käyräkuvaukseen kannattaa siis suhtautua tietyllä varauksella.

Kasvillisuus on hyvin hyvin tyypillistä; runsasta ja peitteistä. Saniaiset ja horsmikot valtaavat vähänkin avonaisen alueen. Laatokan vaikutus rajan toiselta puolelta tuntuu ja näkyy. Saniaiset alkavat onneksi näin syyskuun korvalla lakaistumaan, mutta vielä sielä muutamissa kohdin nämä Ptedifophytina-suvun kasvit jaksavat terhakkaasti napottaa. Olen muokannut karttaa niin, että saniaisviidakot on tunnistettavissa kartalta hidastavan maapohjan merkistä (vihreä viivoitus). 

Taustalla menee tie... ei, polku... ei, vaan ajoura...

Alueen yksi erikoisuus on vanhat sodanaikaiset teltanpohjat, jotka ovat suurehkoa ympyrän muotoisia kaivettuja kuoppia. Näinden teltanpohjien läheisyydestä löytyy lisää matalia kuoppia, joita ei karttaan ole kaikkia merkitty. 

Kaikenkaikkiaan aluueelta löytyy monipuolista maastoa rehevistä kuusikoista etelälaidan karumpiin kankaisiin. Ehkä tulevaisuudessa kuntosuunnistajat pääsevät vielä suunnistamaan Malahvin mäntykankailla tai aivan rajavyöhykkeen tuntumassa Orsun ja Välivaaran vaaramasemissa. 

Keski-Karjalan iltarastit 3.9.2016

Radat

Tulevana lauantaina Keski-Karjalan iltarasteilla on valittavana viisi rataa: 

• A-rata 5,130 km (18 rastia)
• B-rata 4,090 km (14 rastia)
• C-rata 3,030 km (11 rastia)
• D-rata 1,610 km (7 rastia)
• E-rata on rastireittirata (RR) 

Ratakuvaukset löytyvät hieman myöhemmin tekstistä. 

Ilmoittautuminen

Ilmoittautuminen tapahtuu suunnistuspaikalla tapahtuman järjestäjille. Ilmoittautumisen yhteydessä  suoritetaan karttamaksu ja ilmoitetaan emit-numero. Maaliin saapumisen jälkeen ilmoittaudutaan vielä järjestäjille, että on päästy turvallisesti pois metsästä. 

 

Osallistumismaksu

Seuran jäseniltä karttamaksu on 2 euroa ja ulkopuolisilta 4 euroa. Alle 18-vuotiaat pääsevät suunnistamaan ilmaiseksi. 

 

Leimausjärjestelmä

Käytössä on emit-leimaus. Emitin numero tulee ilmoittaa suunnistuspaikalla. Voit vuokrata seuralta emit-kortin käyttöösi 2 euroa/suunnistus. 

 

 

Opastus

Lähtöpaikka sijaitsee Kiteellä Korkeakankaan Rajatuvalla (entinen maanmiesseurantalo). Suunnistuspaikan osoite on Välivaarantie 2.  Rajatuvalle on opastus Korkeakankaantien ja Välivaarantien risteyksestä.  Opastus on paikoillaan klo 11.30 mennessä. 

 

Pysäköinti

Suunnistuksen lähtöpaikka Rajatuvan pihalla, jossa on runsaasti paikoitustilaa. Vanhan maanmiesseurantalon omistaan nykyisin Kantosyrjän Eräveikot, jotka saattavat talkoilla talolla ensi lauantaina. Jätetään heille siis vapaa kulkuyhteys talon läheisyyteen. Katso lisää Eräveikkojen toiminnasta: Kantosyrjän Eräveikot

 

Lähtö

Lähdöt tapahtuvat liukuvasti klo 12.00-13.00. Tehtyään ilmoittautumisen ratamestarille, suunnistaja saa itse päättää, milloin on sopiva aika lähteä. K-piste (suunnistusslangia, varsinainen lähtöpaikka, jossa tehdään lähtöleimaus), on Välivaarantien toisella puolella. 

Varokaa liikennettä lähtöpaikalle siirtyessänne kuin myös muutenkin suunnistuksen aikana.

Haluaisitko lähteä maastoon aikasemmin/myöhemmin? Tiedustele asiaa ennakolta ratamestarilta.

 

 

Kartta

Torstain suunnistukset suunnistetaan Korkeakankaan kartalla, jonka ajantasaistamisesta on vastannut Keski-Karjalan iltarasteilta tuttu Pertti Nyberg. Viimeisimpiä päivityksiä on ratamestareiden toimesta tehty 8/2016 näitä kyseisiä iltarasteja silmälläpitäen.  Kartan mittakaava on 1 : 7 500. RR-rata on tehty 1:5000 mittaakaavaan. Kartta on tulostekartta, joten sateen sattuessa kannattaa varustautua omalla karttamuovilla. 

Alueen erikoisuus on vanhat, sodanaikaiset telttapohjat. Nämä on merkitty karttaan miilunpohja-symbolilla. Teltta-alueella on myös paljon matalia kaivettuja kuoppia, joita ei ole karttaan piirreety. Myöskään aivan kaikkia, erityisesti vanhahkoja ajouria, ei kartalta löydy. 

Kuvionrajat ovat erityisesti alueen itälaidalla vaikeasti hahmotettavia sekametsästä johtuen. Onkin ehkä siis syytä muistuttaa, että musta pisteviivat tarkoittaa selkeää kuvionrajaa. 

Korkeuskäyrät ovat ajalta, jolloin karttaa luettiin pääasiassa 1:15 000 mittakaavasta. Tämä näkyy mm. siinä, ettei aivan matalimpia suppia ole kartalle merkitty lainkaan. Muutenkin käyräkuvaus on hieman karsitumman oloinen, mutta älkää antako sen häiritä suunnistussuoritustanne. 

 

Maasto

Maasto on kumpuilevaa suppamaastoa. Pääosin suunnistuksessa hyödynnetäään reilut 10 vuotta sitten kasvatushakkuun kokeneita kuusikkoja, joissa eteneminen on sujuvaa ja näkyvyyttäkin riittävästi. Joillakin aluella harvennuksista on hieman vähemmän aikaa, mikä näkyy maassa lojuvana hakkuujätteenä. Kasvupaikkatyypiltään Korkeakankaan alue lukeutuu tuoreeseen ja lehtomaiseen kankaaseen, joka tarkoittaa sitä, että rehevillä ja avoinaisilla alueilla maasto voi olla hyvinkin peitteistä horsmikon, saniaisten ja muun suuremman aluskasvillisuuden takia. Tosin syksyn edetessä kasvillisuus alkaa lakoontumaan, joten näkyväisyys on parempi kuin keskikesällä. Peitteisimpiä alueita on pyritty jo ratasuunnitteluvaiheessa välttämään. Saniasvaltaiset alueet on merkitty kartalle hidastava maapohja (vihreä pystyviiva) merkillä. Maaapohja voi olla näillä alueilla suhteellisen helppokulkuista ja nopeaa, mutta saniaiset estävät näkemästä mihin jalkansa asettaa. 

 

Ratojen kuvaus

Radat ovat suhteellisen lyhyet verrattuna normaaleihin iltarastiratoihin. Koska kyseessä on uusi alue ja hieman vanhahko käyräkuvaus, ratamestarit ovat halunneet ottaa varman päälle ja luoneet (toivottavasti) selkeät, lyhyehköt ja nopetempoiset radat. Kaikki radat ovat tehnty runsasratisiksi ja muistuttavat paljon keskimatkan suunnistusta lyhyine rastiväleineen. A-, B- ja C-radalta löytyy yksi pidempi hyvin selkeä rastiväli, jolla suunnistaja saa laittaa kunnolla suunnistuskenkää toisen eteen. 

Lapset voivat lähteä suunnistamaan joko D-rataa, joka rajautuu joka suunnasta joko maantiehen, ajopolkuun tai sähkölinjaan. Alue on siis turvallinen, jos haluaa kokeilla ''oikeaa'' suunnistusta ja vaikkapa kompassin suuntaamista. Aivan pienemmille ja muille suunnistusuran alkumetreillä oleville tarjotaan rastireitti-rataa (RR-rata). 

 

Tiedottaja

Emmi (yhteystiedot löytyvät tarvittaessa KeKaRa-blogin yhteystiedoista)  

Viimeisiä iltarasteja jo viedään! Olethan huomannut, että KeKaRa järjestää tänä syksynä perinteikkäät Ruska-Rastit Kiteellä. Ruska-Rastit ovat ns. matalankynnyksen suunnistuskilpailut, joten tule päättämään kuntosuunnistuskautesi meidän Ruska-Rasteille!  :) 

Ratamestarin puuhastelua

Syksy: rapisevat lehdet, ruskean värin eri sävyt aina keltaisen vivahteesta punaiseen, vanhojen sienien tuoksu, kostea heinä ja hirvikärpäset. Tätä on odotettu. Syksy. Se on täällä taas. (Kirjoittajan kommentti: Hirvikärpäsiä ei kyllä ollut ikävä!)

Hirvikärpäsiä riittää

Jo useampana syksynä meidän ratamestaritiimillä  on ollut tapana järjestää Keski-Karjalan iltarastit kotimaisemissamme. Monena syksynä meidän rastit ovat olleet ne suunnistuskauden viimeiset tai viimeisimmät. Monena syksynä olemme olleet Kankaanrinteillä Heinäjärven rannalla. Monena syksynä samaan aikaan 2/3 ratamestaritiimistämme on ollut metsätaitokisoissa Etelä-Savossa (ja ainakin kerran oli 3/3). Monena syksynä sateen uhka suunnistuspäivän on ollut suuri. Ja monena syksynä iltarastit ovat yllätykseksemme (= positiivinen yllätys) koonneet runsaasti suunnistajia, vaikka iltarastikausi onkin ollut jo loppusuoralla.

Tänä syksynä jotain muuttuu. Toki edelleen toivomme suurta joukkoa kuntosuunnistajia mukaan kokemaan keski-karjalalle tyypilliset mäkirikkaat ja reheväkasvuiset maastot,  ja toki toivoimme aurinkoista ja lempeää syyssäätä iltarasteillemme. Muutokset liittyvät ajankohtaan ja karttaan. Tänä syksynä iltarastimme eivät ole KeKaRan kuntosuunnistuskauden viimeiset. Vielä myöhemmin syyskuulla suunnistajat pääsevät nauttimaan Tolosemäen nopekulkuisista kangasmaastoista kuin myös Hutsin supikoista illan pimeinä tunteina. Tänä syksynä taidamme olla kaikki paikalla, sillä metsätaitokisarupeama huipentuu osaltamme parin viikon päässä oleviin Sastamalan SM-kisoihin. Tänä syksynä Kankaanriteet vaihtuvat Korkeakankaan maastoihin. Tänä syksynä osa teistä suunnistajista pääsee aivan uudelle karttalehdelle rasteja etsimään ja osa verestämään muistoja Kankaan vaihtelevissa ja osin haastavissa maastoissa. 

Heinämeri huojuu tuulessa

Milloinkahan Korkeakankaan kartalla on suunnistettu viimeksi? Itse ennätin muutamia kertoja toimimaan ratamestarina joskus 90-luvulla.Tuolloin kuntosuunnistuksien lähtöpaikkana oli urheilukenttä tai Korkeakankaan koulun pihanpiirin grillikatos. Ikää tällä suunnistajalla olisiko ollut 12-15 vuotta. Tuolloin en omistanut kokemusta vielä B-radan suunnistamisesta, puhumattakaan A-radasta. Suunnistusajatus oli raakileen tasolla eikä radoissa ollut ajatuksen häivääkään siitä, että tapahtuma toisi suunnistajalle onnistumisen elämyksiä, esittelisi hienoja suunnistusmaastoja ja nostattaisi suunnistusfiilistä. Tuolloin radat tuli suunniteltua hyvinkin karulla tyylillä: A-rata 6 km, B-rata 5 km jne. Rasti tuohon, tuohon ja tuohon. 

Ehkäpä tässä vuosien saatossa on jotain pääkoppaan tarttunut niin muiden ratamestareiden iltarasteilta kuin omiltakin. Tulkaa siis kokeilemaan ja kertomaan, kuinka tällä kerralla ratamestaritiimimme onnistui. 

Lasten ja nuorten radat

Lasten radoista RR- ja TR-radat kulkevat kauniilla kangasalueella, johon aktiiviset enduroharrastajat ovat tehneet runsaasti polkuja. Polkujen määrä osaltaan helpottaa lasten liikkumista maastossa, mutta samalla runsas polkuverkosto tuo omat haasteensa, sillä kartalla on paljon luettavaa. Suunnistajan onkin siis oltavat tarkkana polku-urien kanssa. Aivan nuorimpien (RR- ja TR) kartta on tehty mittakaavaan 1:7500 ja kartta on tulostettu lapsen käteen sopivaan kokoon (A5). RR-ratojen rastimääritteet löytyvät ilmoitustaululta sekä kilpailuohjeista. Toivottavasti mahdollisimman moni huoltaja käy rastimääritteet ennakolta läpi nuoren suunnistajansa kanssa.

Nuoret eli H/D14 ja sitä vanhempien suunnistusradat pyörähtävät kilpailualueen monimuotoisemmalla alueilla. Nuori suunnistaja voi tukeutua reitinvalinnoissaan selkeisiin kuvionrajoihin sekä aluetta halkoviin teihin,  polkuihin ja ajouriin. Ratamestari vinkkaa ottamaan kompassin mukaan. Lähes kaikki radat käyvät Piimäjärventien toisella puolella. Tien ylittäminen on sallittu ainoastaan valvotusta kohdasta. Toki tietä saa käyttää, mutta silloin on muistettava, että suunnistaja eteenee tien vasenta laitaa aina ylityspaikalle saakka. Tienylityksessä on valvojia sekä juomapiste :).  Kartat ovat mittakaavassa 1:10 000 ja tulostettu A4-arkille.

Antoisia suunnistushetkiä! 

Lasten ratojen ratamestari Emmi

Ratamestarin reitinvalinnat, osa 3

Niin se kesä saapui tänne Pohjois-Karjalaankin. Vielä huhtikuun puolessa välin Tolosenmäen maastoissa oli lunta niin, että kumisaappaan varsi ei tahtonut riittää suunnistusaluetta kartoittaessa. Noin kuukautta myöhemmin lumesta ei ole tietoakaan ja maastoa värittää kaunis vehreys. 

Ratamestarityöt kansallisten osalta olivat jäässä talven kylmimpinä päivinä. Muutaman kerran kokoonnuimme päivitämään tilannetta erinäisissä yhteyksissä. Huhtikuun viikonloput ovat sen sijaan menneetkin maastoa tutkiskellessa sekä ratasuunnitelmia tehdessä. Kevään aikana onkin tahti sitten kiihtynyt: infotilaisuuksia on järjestetty, sähköposteja lähetelty, prikkoja viritelty, karttoja tulosteltu ja polku-uria päivitelty. 

Mielenkiintoinen urakka alkaa olla nyt loppusuoralla. Ratamestarina en voi kuin odottaa lasten kommentteja suunnistuksen jälkeen ja ottaa opiksi tästä kokemuksesta.  :)

Eväät mukana maastoretkillä

Vielä sitä lunta on (Kuva 16.4.2016)