Mehtätyyppi: KaKaRoiden esittely: KaKaRa 1

Kuva: Telma

Nimi: Emmi

Lempinimi: -

Suunnistuskengän numero: 40

Levy vai peukalo: Peukalo

Milloin/miten aloitit suunnistamisen: Ensimmäinen suunnistusmuistoni on KeKaRan iltarasteilta ollessani kuusivuotias. Suunnistukset olivat kotikylälläni, Korkeakankaassa aivan Venäjän rajan tuntumassa, tutussa pihapiissä. Lähdimme isän kanssa suunnistamaan lähimetsään viritettyä RR-rataa. Vaikka maasto oli tuttu ja siimarikin metsässä oli, muistelen, etteivät rastit ihan vaivatta löytyneet.

Ensimmäisen suunnistuskilpailuni suunnistin sarjassa 10RR. Tuolloin olin ensimmäistä vuotta KeKaRan suunnistuskoulussa, jossa ohjaajat kertoivat, että Savo-Karjalan aluemestaruuskilpailuihin ilmoittautuminen tulisi tehdä pikimmiten (informaatio oli tarkoitettu lähinnä seuran junnusuunnistajille). Ilmoittauduin oikopäätä mukaan ja kotona vain tiedotin vanhemmilleni, että ensi viikolla lähden suunnistuskisoihin kahdeksi päiväksi Vieremälle. (Kiteeltä Vieremälle on noin 300 km).

Sykähdyttävin suunnistusmuisto: Jukola-teeman mukaisesti mieleeni on jäänyt ensimmäinen Venlojen viestini Hiisi-Jukolassa vuonna 1999. Olin siirtynyt uuteen suunnistusseuraan samaisena kesänä enkä vielä tuntenut kunnolla seuramme jäseniä. Matkaan olin lähtenyt mukanani vain suunnistusvarusteet sekä isältä lainaamani kännykkä. Telttaa tai makuupussia ei tietenkään mukana ollut. Matka kohti Euraa alkoi lauantaiaamuna jo hyvissä ajoin ennen klo 03.00, kun hyppäsin Kalevan Rastin kisabussiin Kiteeltä. Suunnistuspaikalta jotenkin löysin kilpailunumeroni, ja kutakuinkin tajusin olla vaihtokarsinassakin oikeaan aikaan. Jukolan yötä tuli lopulta seurattua sorakuopan reunalta joukkuekaveri Emmun seurassa. Hauska muisto kyseiseen Jukola-tapahtumaan ja Kalevan Rastiin liittyy: KR tarjosi tuolloin tulevan Jukolan-2000 kunniaksi tuoreita karjalanpiirakoita viestitapahtuman päätteeksi ulosmenoportin läheisyydessä. Olin mukana jakamassa piirakoita ja toivottelin suunnistusväkeä tervetulleeksi Pohjois-Karjalaan.

Pahin pummi: Pummeja on suunnistusuralla tullut vaikka kuinka paljon. Näyttöäkin tästä (gps-käppyrä) löytyy mm. kesän 2014 Potoskavaaran iltarasteilta, jolloin usko ja itseluottamus katosivat jonnekkin Potoskan pöpelikköihin. Yleensä, kun ’’tipahdan’’ kartalta, en kykene liikkumaan oikein mihinkään ennen kuin olen taas paikantanut itseni. Poikkeus kuitenkin vahvistaa säännön: Katso itse.

Missä päin nyt suunnistat: Asustelen, oleilen ja suunnistan Kiteellä.

Millaisin miettein Jukolaan: Reippain mielin. Tänä vuonna uutta säpinää Jukola-hössötykseen tuo tämä sisarusjoukkue Kaalimaan KaKaRat kuin myös Rasti-Pielisen nostalgiajoukkue, Tytöt. Tytöt-joukkue on koottu vuoden 2000 Jukolan ja tämän vuoden Jukolan innoittamana. Jäseninä joukkueessa on meidän energinen tyttöjengi, joka kierteli aikoinaan ympäri Suomen suunnistus- ja hiihtosuunnistuskisoissa. Josko tästäkin joukkueesta vielä jokin osuus minulle löytyisi? Meidän seudulla ei jukolanviestejä ihan joka vuosikymmenellä järjestetä. Olenkin ilmoittautunut mukaan myös talkoolaiseksi Joensuu-Jukolaan. Tiedossa onkin aktiivinen viikonloppu Enossa ensi kesäkuussa.

ps. Ilmoittaudu mukaan talkoilemaan Joensuu-Jukolaan. ''Ole osa elämystä''.