Metsänomistajan ajatuksia sinulle, joka pohdit metsän arvoa

Mikä metsässä on arvokasta? 

Kun pysähdyt metsäautotien varteen nuuhkimaan tuoretta halkopinoa tai syksyisellä sieniretkellä seisahdut kuuntelemaan pienen puron solinaa, huomaat, kuinka vaikeaa voi olla yhdellä silmäyksellä ymmärtää kaikkea sitä, mitä metsä kätkee sisäänsä. Metsä ei koskaan kerro koko tarinaansa - siihen sisältyvät arvot ja metsänomistajan tavoitteet voivat olla sellaisia, joita ei äkkiseltään voi silmin nähdä. 

Tuohiarvot – metsä talouden vakauttajana

Aloitetaan tuohesta eli siitä arvosta, jonka pankkikin ymmärtää. Metsää voidaan pitää sijoituksena. Metsäsalkun arvo ei nouse itsestään, vaan se vaatii oikea-aikaisia päätöksiä ja ymmärrystä siitä, että metsä on jatkuvasti muuttuva kompleksinen kokonaisuus. Metsä antaa taloudellista turvaa, mutta vain silloin, kun sitä on hoitaa vastuullisesti. Siksi jokainen kerta, kun metsuri käynnistää raivaussahan tai kun ensiharvennusten kuitupuupino odottaa hakijaansa, on sijoitus tulevaisuuteen. Välillä metsä vaatii panostuksia, mutta monissa elämän vaiheisessa se toimii myös mukavana tulonlähteenä. 

Metsän luotoarvot – hiljainen, mutta voimakas arvo

Yksi suomalaisen metsätalouden näkymättömistä hienouksista on metsien monimuotoisuus. Moni metsänomista on jättänyt metsäkuvioita talouskäytön ulkopuolelle. Näitä hiljaisen suojelun alueita ei ole merkitty karttoihin punaisilla sydämillä (vaikka ehkä pitäisi).  Nämä paikat ansaitsisivat ’’Älä koske tähän’’-kylttinsä, sillä ne tarjoavat elintilaa linnuille, sienille, hyönteisille ja kaikelle siltä väliltä. Ja koska Suomessa on yli 600 000 metsänomistajaa, ja jokainen hoitaa metsäänsä omalla tyylillään, lisäämme näin luontomme monimuotoisuutta arvokkaalla tavalla.

Hiilensidonta – supersankarivoima

Ilmastonmuutos on tehnyt metsien hiilensidonnasta uuden, tavoittelemisen arvoisen arvon. Hoidettu metsä kasvaa ja kasvava metsä sitoo hiiltä. Siksi taimikonhoito, harvennukset ja suunnitelmallinen metsänuudistaminen ovat ainoita keinoja rakentaa tulevaisuuden hiilinieluja. Suomessa metsämme ovat edelleen kasvukykyisiä ja tämä on valtava voimavara nyt ja vuosikymmenten kuluttua. Metsät eivät ole julkisesta keskustelusta huolimatta ilmastonmuutoksen ongelma vaan ratkaisu.  

Virkistysarvot – metsän terapeuttinen voima

Vaikka talous- ja luontoarvot ovat tärkeitä, metsä merkitsee minulle ja useammalle muulle muutakin. Olen kerännyt mustikoita, suppilovahveroita ja hengittänyt suopursun tuoksua omissa metsissäni. Ne ovat olleet hetkiä, jotka ovat rauhoittaneet minua kiireen keskellä ja palauttaneet ajatukseni oikeaan mittakaavaan. Metsässä liikkuminen saa aikaan jotain sellaista, mitä ei kaupunginhälyssä ja arjen hektisessä pyörityksessä pysty tavoittamaan.

Sukupolvien vuosirenkaat – metsä osana sukumme tarinaa

Kun katselen metsiäni, näen siellä paljon muutakin kuin puita. Näen vanhempieni ja isovanhempieni metsänhoitotoimet – heidän valintansa kasvavat nyt minun metsässäni. Yhtä tärkeänä koen sen, miten minä vuorostani hoidan metsääni, jotta jälkipolvet voivat aikanaan nähdä minun valintani. Metsä on tarina, joka jatkuu.  Ehkäpä jotkin minulle tärkeistä arvoista resonoivat tulevaisuudessa myös jälkikasvuni tai jonkun muun tulevaisuuden metsänomistajan metsäisissä ajatuksissa. 

Lopuksi – mitä sinä näet metsässä?

Metsä voi olla sinulle säästöpossu, hiilinielu tai marja-apaja. Se voi olla suojeltu vehreä lehto tai tarina sukusi, naapurisi tai kyläsi historiasta. Usein se on kuitenkin tätä kaikkea yhtä aikaa.  Toivoin, että seuraavan kerran metsässä kulkiessasi sinä, nykyinen tai tuleva, metsänomistaja annat metsän kertoa omaa tarinaansa. 

Mikä mehtätyyppi?

Olen nelikymppinen metsänomistaja Pohjois-Karjalasta. Melkein kymmenen vuotta sitten teimme vanhempieni kanssa sukupolvenvaihdoksen. Kaupan myötä sain maatilan lisäksi haltuuni metsää. Maatila metsineen on kulkenut suvussa polvesta toiseen ja metsissä kulkiessani näen aiempien isäntien ja emäntien metsänhoitotöiden valinnat ja ratkaisut.

Metsäretkellä 1990. 

Olen liikkunut metsässä pienestä pitäen. Noin kymmenvuotiaana innostuin suunnistuksesta, mutta jo ennen sitä kuljin vanhempieni mukana metsäkävelyillä, olin mukana istutustalkoissa sekä (välillä vastentahtoisesti) halkohommissa. Nämä kokemukset kylvivät innostuksen siemenen, joka myöhemmin johti metsäomistajuuteen. Nykyisin olen Pohjois-Karjalan metsänhoitoyhdistyksen valtuustossa ja valtuuston varapuheenjohtajana. Voinee sanoa, että metsä ei ole vain puita ja kunttaa vaan myös vastuun ja vaikuttamisen paikka.  

Metsänomistaminen on antanut minulle jo tässä vaiheessa paljon kokemuksia, oppia ja sopivasti nöyryyttä. Elämäntilanteeni, virkatyö lukion lehtorina ja  pienten lasten vanhempana, on tarkoittanut sitä, etten ole voinut osallistua metsätöihin niin paljon kuin haluaisin. Onneksi tiedän, että apua on saatavilla, ja se helpottaa. Tässäpä vinkki sinulle – metsänomistajana voit tehdä niin paljon tai niin vähän kuin itse haluat, sillä tarvittaessa apua on saatavilla. Kehoitan niin uusia kuin kokeneempiakin metsänomistajia nojautumaan metsänhoitoyhdistysten tarjoamaan tukeen. 

Oma isäni on tehnyt valtavasti töitä metsissäni – hän on huolehtinut taimikonhoidosta, raivannut tuulenkaatoja ja valvonut korjuuta hakkuilla. Välillä olemme olleet joistakin ratkaisuista eri mieltä, mutta ja olen äärimmäisen kiitollinen hänen panostuksesta.  Vaikka sukupolvi vaihtui, metsänhoito ei lakannut. 

Näiden kymmenen vuoden aikaan olen päivittänyt metsänhoitosuunnitelman ja tehnyt puukauppaa – on ollut ensiharvennuskohteita, harvennuksia ja päätehakkuita. On poistettu siemenpuita aukoilta ja tuulenkaatoja aukkojen reunoilta. On tehty pystykauppaa ja hankintakauppaa. Yllätyksiltäkään ei ole vältytty – kirjanpainajat hyökkäsivät mielenmaisemaani ja uusia avauksia metsätilan infraan on ilmennyt. Joidenkin keväiden luotoäänenä on kuulunut istutusputken heleä kolahdus – toisina muut kevätkiireet ovat vieneet voiton.

Ensimmäisissä metsätaitokisoissa vuonna 1995. 

Olen yllättynyt siitä, miten moni taho on ollut kiinnostunut omistamistani alueista. Vuosien varrella yhteydenottoja on tullut energiasektorilta, viranomaistahoilta sekä kaivostoiminnan puolelta.  Osa keskusteluista on jäänyt karttapiirroksiksi sähköposteihin ja toisten kanssa ollaan löydetty yhteinen sävel ja menty eteenpäin.

Toisaalta suomalainen metsäkeskustelu on nostanut niskakarvani pystyyn -  olipa kyse hiilinieluista, metsien monimuotoisuudesta tai luonnon arvostamisesta. Esimerkiksi viime vuosien aktiivinen hiilikeskustelu on sellainen, johon uskon palaavani myöhemmin näissä teksteissäni. 

Tervetuloa Mehtätyypin matkaan!

EDIT: Oletko sinä mehässä, metässä vai metsässä? Oletko menossa mehtään, mettään vai metsään? Kommentoi alle. 

Blogisivun herättelyä

Tämä mehtätyypin blogi viettänyt hiljaiseloa viimeisten vuosien ajan. Päätin herätellä tätä horroksesta MTK:n vaikuttajavalmennuksen kannustamana. Tarkoituksena on julkaista täällä muutamia tekstejä metsään ja  metsänomistamiseen liittyen. 

Tervetuloa mukaan!

 

Millainen mehtätyyppi?

Metsänhoitoyhdistysten:n nettisivuilla on ollut testi, jonka avulla on voinut määrittää oman leikkimielisen metsänomistajaprofiilinsa. Testin innoittamana tutustuin myös muihin vastaaviin luonne- ja taitotesteihin. Alle olen (tietenkin parhaita) poimintoja  testieni tuloksista.  Nyt selviää, millainen ehdokas täällä näppäimistöä naputtelee.

Kuka metsän asukeista olet? 

Vastaus: PÖLLÖ

(Testi: Metsäteollisuus) 

Poimintoja saamastani pöllö-kuvauksesta omin kommentein: 

• ''..oikeudenmukainen ja looginen tarkkailija''. Olen vuonna 2008 Joensuun yliopistosta valmistunut filosofian maisteri (pääaine: fysiikka) ja päätynyt opettamaan lukioon fysiikkaa, matematiikkaa ja kemiaa. Oikeudenmukaisuus ja loogisuus lienee toivottavia ominaisuuksia myös omassa ammatissani?

• ''...sinulla on analyyttinen ote ongelmien selvittämiseen...''. Olen pitänyt itseäni luonnontieteilijänä, joten tämä ei tullut minulle yllätyksenä. Kun edessä on päätöksen tekeminen, pyrin analysoimaan vaihtoehtoja ja niiden vaikutuksia laajemmin. Tämä toisaalta johtaa siihen, että olen joidenkin mielestä hidas päättämään asioista. 

• ''Sinussa on hitunen perfektionistia...'' Tämä ei  päde kaikkiin elämän osa-alueisiin. Joissakin asioissa saatan olla hyvinkin leväperäinen (kuten pihamaan hoitamisessa), mutta tietynlainen itseen kohdistuva kriittinen asenne on minulle tyypillistä. 

• ''Nautit tarkasta ja suunnitelmallisesta työstä...'' Olen huomannut, että hivenen aikaa suunnitteluun helpottaa varsinaisen työsuorituksen valmistumista - olipa kyse sitten fysiikan oppitunnin pitämisestä tai viikkosiivouksen toteuttamisesta. Suunnitelmallisuus ei ole pahaksi myöskään metsänhoidossa. 

• ''Osaat arvioida kriittisesti ja uskallat haastaa muita näkemyksiä'' Jälleen kerran luonnontieteilijä minussa herää - en tyydy tarkastelemaan ongelmaa yksisilmäisesti. Toisaalta en halua tehdä päätöksiä ns. mututuntumalla, vaan toivon faktoja päätöksenteon tueksi. Toivoisin, että osaisin myös haastaa muiden näkemyksiä. Olen valmis muuttamaan omia näkemyksiäni, mikäli asia pystytään perustelemaan minulle tarpeeksi hyvin. En jää roikkumaan omiin heikosti argumentoituihin käsityksiini, jos toinen näkemys on omaani parempi ja hyvin perusteltu. 

Millainen metsänomistaja olet? 

Vastaus: KETTU

Testi: Metsänhoitoyhdistys, Testaa metsänomistajatyyppisi 

Poimintoja saamastani kettu-kuvauksesta omin kommentein: 

• ''...tuuhea häntäsi on kiertänyt tarpeeksi monta puuta tietääksesi, mitä metsälläsi tekisit...'' Vaikka olen tuore metsänomistaja, olen ollut metsän kanssa tekemisissä jo pienestä pitäen. Osaan arvioida puuston  mottimäärän, runkoluvun, keski-iän ja kasvun suht tarkasti. Olen oppinut tunnistamaan kasvupaikkatyyppien opaskasveja ja metsälain 10§ tärkeitä elinympäristöjä. Myönnän, että minulla on vielä paljon opittavaa - etenkin käytännön metsänhoidosta. 

• ''Kasvatat metsäsi halki, poikki ja pinoon. Paremmin kuin kukaan muu.'' Tässahän sitä on tavoitetta. 

• ''...raivaussaha on tuttu työkalu...'' Nyt tunnustus: En ole raivuusahaa käynnistänyt, saatika sillä vesakkoa uhannut. Suunnitelmissa tämä on tosin ollut näiden neljän vuoden ajan, jonka olen omaa metsää omistanut, mutta pienet pojat ovat pitäneet äitinsä sen verran kiireisenä, ettei taimikkoon ole ollut asiaa. Asianmukaiset työvarusteet on jo valmiiksi hankittu eli suunnitelmissa tämänkin taidon opettelu on! Nyt ajattelet, että siellä ne metsät ovat olleet heitteelle jätettynä, mutta onneksi näin ei kuitenkaan ole  - isäni on ansiokkaasti huolehtinut taimikoiden perkaukset kuin tuulenkaadotkin. Kiitos isä! 

Mikä puulaji olet? 

Vastaus: PIHLAJA 

Testi: Maaseuduntulevaisuus, Mikä puulaji olet?, 14.12.2019

• ''Tulet toimeen monenlaisissa paikoissa'' Vaikka välttelen mielelläni riskejä, en ole jännittänyt tai pelännyt uusiin tilaisuuksiin heittäytymistä. Osaan toimia yksin, mutta osaan toimia myös ryhmässä. 

• ''...auringon valo saa sinut kukoistamaan''. Tämä pitääkin kyllä paikkaansa. Vaikka pidäkin kaikista vuodenajoista, tunnen olevani kesäisin aktiivisimmillani. Luonto ja luonnossa liikkuminen on minulle tärkeää. 

Lue myös: 

Mhy Pohjois-Karjala: Ehdokasesittely 

KaKaRoiden esittely: KaKaRa 1 

Ehdolla mhy:n vaaleissa

Olen ehdolla Pohjois-Karjalan metsänhoitoyhdistyksen valtuustoon. Ehdolle asettumisvaiheessa meiltä ehdokkailta kysyttiin mm. näkemyksiämme metsänhoitoyhdistysten tulevaisuudesta. Voit käydä lukemassa vastaukseni Mhy Pohjois-Karjalan vaalisivuilta (Emmi Kaalimaa).  Mukana vaaleissa on Pohjois-Karjalassa 79 ehdokasta, joihin kannattaa tutustua myös tarkemmin. Äänestysaika on 4.-25.11.2020 ja äänensä voi antaa joko sähköisesti tai perinteisellä kirjepostilla. Käyttäkää ääntänne!

Ajattelin näin vaalien alla aktivoitua myös tämän blogin myötä. Blogia avatessa huomasin, että olen luonnostellut tekstiä metsien käsittelystä toukokuussa 2019. Tuolloin eräs YLE:n uutinen metsien jatkuvasta kasvatuksesta oli kirvoittanut minut pohtimaan metsien käsittelyä. Tämä teema on ollut uutisvirrassa myös tällä viikolla, joten aihe on edelleen ajankohtainen. Mitä mieltä asiasta sitten olen? Se selviää (toivottavasti) lähiaikoina. 

Löydät kaikki blogini metsä-aiheiset tekstini tunnisteella ajatuksia metsästä. Pääpaino näissä teksteissä on metsätaitokisoissa, joita olen kierrellyt säännöllisen epäsäännöllisesti 25-vuoden ajan. Eräs metsätaitokisoihin liittyvä juttuni julkaistiin keväällä 2019 myös UPM:n Metsänhenki-lehdessä. Jos juttu kiinnostaa, voi lukea tekstin sivulta 17. 

Keski-Karjalan iltarastit ma 8.6.2020

Keski-Karjalan iltarastit suunnistetaan maanantaina Korkeakankaan maastossa. Rastit on suunnistettavissa omatoimirasteina lauantai-iltaan saakka. Iltarasteilla on syytä muistaa seuran ohjeistus turvaväleistä sekä muista koronakäytänteistä (Keski-Karjalan Rasti palaa normaaliin iltarastitoimintaan 1.6.)

Rastit odottavat suunnistajia (7.6.20)

Radat

Sinulla on valittavana neljä rataa

• A-rata noin 7,0 km (1:10 000)
• B-rata noin 5,6 km (1:7500)
• C-rata noin 3,3 km (1:7500)
• D-rata noin 1,5 km (1:7500)

Ratakuvaukset löydät myöhemmin tekstistä. 

Ilmoittautuminen

Saapuessasi suunnistuspaikalle ilmoittaudu järjestäjille. Ilmoittautumisen yhteydessä  suorita karttamaksu ja ilmoita emit-numerosi. Maaliin saapumisen jälkeen ilmoittaudu järjestäjille, että olet päässyt turvallisesti pois metsästä. Samalla otetaan emit-leimauksesi tietokoneelle ja saat järjestäjiltä väliaikatulosteen omasta suorituksestasi. 

 

Osallistumismaksu

Jos olet seuran jäsen, karttamaksu on 3 euroa. Ulkopuolisena suunnistajana maksu on 6 euroa. Kaikki alle 18-vuotiaat pääsevät suunnistamaan ilmaiseksi. 

 

Leimausjärjestelmä

Käytössä on emit-leimaus. Sinun tulee ilmoittaa emitin numero suunnistuspaikalla järjetäjille ennen maastoon lähtöä. Voit vuokrata seuralta emit-kortin käyttöösi 2 eurolla tai suunnistaa ilman ajanottoa. 

Omatoimisuunnistajilla ei ole mahdollisuutta emit-leimaukseen. 

Opastus

Lähtöpaikka sijaitsee Korkeakankaan (entisellä) maamiesseurantalolla eli Rajatuvalla (koordinaatit linkistä). Rajatuvasta löydät lisätietoa Kantosyrjän Eräveikkojen sivuilta. Suunnistuspaikalle on opastus Välivaarantieltä. Opastus on paikoillaan klo 15.30 mennessä. 

 

Pysäköinti

Auton voi parkkeerata Rajatuvan pihapiiriin. Myös omatoimisuunnistajat voivat jättää autonsa piha-alueelle, kunhan huomioitte mahdolliset muut Rajatuvan käyttäjät. 

Lähtö

Lähdöt tapahtuvat ma 8.6. klo 16.00-18.30 liukuvasti. Tehtyäsi ilmoittautumisen järjestäjille, saat itse päättää milloin on sopiva aika lähteä. K-piste on kilpailupaikan läheisyydessä pienessä u-supassa. 

Omatoimisuunnistajilla on mahdollisuus suunnistaa maanantain radat aina lauantai-iltaan saakka. Rastipisteiltä löytyy punaiset kuitunauhat. Kartat löytyvät jo totuttuun tapaan postilaatikosta, joka on sijoitettu Rajatuvan piha-alueelle. 

Kartta

Maanantain suunnistukset suunnistetaan 1980-luvun lopulla tehdyllä suunnistuskartalla. Kartta on vanha, mikä tuleekin ottaa huomioon erityisesti käyräkuvausta lukiessa. Karttaan on tehty päivitykset kasvillisuuden sekä tie- ja polkuverkoston osalta. Kaikkia ajouria ei ole karttaan merkitty - vain suurimmat ja selvimmät. Kartta on tulostekartta, joten sateen sattuessa (kuurosateiden todennäköisyys 40 %) kannattaa varustautua omalla karttamuovilla tai läpinäkyvällä muovipussilla.

Kartan erikoisuutena mainittakoon mittakaava, joka B-, C- ja D-radoilla on 1:7 500 eli yksi senttimetri kartalla vastaa 75 metriä maastossa. 

Maasto

Maasto on tyypillistä keskikarjalaista, suht rehevää kangasmaastoa (Eikös olekin vakuuttava mainospuhe?). Eipä hätää, ratamestari on pyrkinyt etsimään alueen parhaat kulkureitit, joten jos sinun ja ratamestarin ajatukset sattuvat menemään yksiin, niin maanantaina sinua odottaa ihan mukavat suunnistusmaastot. 

Suunnistusmaastoa halkoo tällä kerralla suht runsas metsäautotieverkosto sekä sähkölinjaverkosto, joka näin alkukesästä on hyvin juostavissa. Myös kuvionrajoja kannattaa hyödyntää reitinvalintoja tehdessä.  

Vuonna 2017 - 2019 iltarastimaastot ovat olleet Korkeakankaan kartan keski- ja eteläosassa. Tänä vuonna tutustutaan lähemmin kartan pohjoisimpaan osaan, joka poikkeaa korkeuseroiltaan pienipiirteisestä ja suhteellisen jyrkkäpiirteisistä Korkeakankaan ja Orsun maastoista. 

Maastoon tutustumista, osa 1 (25.5.20)

Ratojen kuvaus

Koska suuret korkeuserot puuttuvat lähes kokonaan tämän vuotisilta radoilta, on radoissa pituutta ehkä totuttua enemmän. Radat on suunniteltu ''pitkien matkojen'' -hengessä, joten reitinvalinnoilla voi olla tällä kertaa merkitystä. Varsinaiset rastipisteet ovat helppoja tai ainakin helpohkoja, ja niille saavutaan selkeiden maastokohteiden (polku, sähkölinja, kuvionraja) kautta.  Aivan pisimmällä A-radalla käväistään Välivaarantien oikealla puolella ''nauttimassa'' hieman alueen korkeuseroista.

Maastoon tutustumista, osa 2 (31.5.20)

A- ja B- radoilla on syytä olla tarkkana. Radoilla on useampia perhoslenkkejä ja lenkit tulee kiertää oikeassa järjestyksessä. Tarkkuutta siis kokoomarastilla. 

D-rata on suunniteltu pieniä lapsia ja aivan ensikertalaisia ajatellen. 1,5 km reitin pääsee kulkemaan teitä pitkin vaikka rattailla tai lastenvaunuilla, sillä rastit ovat aivan polkujen ja teiden varrella. 

Tervetuloa rasteille!

Keski-Karjalan iltarastit ma 3.6.2019

Radat

Maanantaina Keski-Karjalan iltarasteilla on valittavana neljä rataa: 

• A-rata noin 5,0 km
• B-rata noin 3,6 km
• C-rata noin 2,1 km
• D-rata noin 1,1 km

Ratakuvaukset löytyvät hieman myöhemmin tekstistä. 

Ilmoittautuminen

Ilmoittautuminen tapahtuu suunnistuspaikalla tapahtuman järjestäjille. Ilmoittautumisen yhteydessä  suoritetaan karttamaksu ja ilmoitetaan emit-numero. Maaliin saapumisen jälkeen ilmoittaudutaan uudestaaan järjestäjille, että on päästy turvallisesti pois metsästä ja syötetään emit-leimaukset tietokoneelle. 

 

Osallistumismaksu

Seuran jäseniltä karttamaksu on 2 euroa ja ulkopuolisilta 4 euroa. Alle 18-vuotiaat pääsevät suunnistamaan ilmaiseksi. 

 

Leimausjärjestelmä

Käytössä on emit-leimaus. Emitin numero tulee ilmoittaa suunnistuspaikalla. Voit vuokrata seuralta emit-kortin käyttöösi 2 euroa/suunnistus. 

Opastus

Lähtöpaikka sijaitsee Kiteellä Korkeakankaan suunnalla (tarkemmin Orsunmäen juurella).  Suunnistuspaikalle on opastus Välivaarantieltä. Lähtöpaikalle on osittain yksisuuntainen liikenne, joten on tärkeää seurata opasteita (kyltit/rastiliput) lähtöpaikalle. Opastus on paikoillaan klo 15.30 mennessä. 

 

Pysäköinti

Suunnistuspaikka sijaitsee metsäautoteiden risteyksessä. Auton saa melko lähelle suunnituspaikkaa, kunhan vain seuraa opasteita ja toimii opastajien ohjeen mukaan. Autot parkkeerataan pienelle avonaiselle piha-alueelle ja tien varteen. Pysäkönnissä kannattaa seurata järjestäjien ohjeita. 

Lähtö

Lähdöt tapahtuvat liukuvasti klo 16.00-18.30. Tehtyään ilmoittautumisen ratamestarille, suunnistaja saa itse päättää, milloin on sopiva aika lähteä. K-piste (suunnistusslangia, varsinainen lähtöpaikka, jossa tehdään lähtöleimaus), on kilpailupaikalla olevan latorakennuksen sivustalla. 

Kartta

Maanantain suunnistukset suunnistetaan 1980-luvun lopulla tehdyllä suunnistuskartalla. Kartta on vanha, mikä tuleekin ottaa huomioon erityisesti käyräkuvausta lukiessa. Käyräkuvausta on pyritty hieman parantamaan ratamestareiden toimesta ja karttaan on tehty jonkin verran päivityksiä kasvillisuuden sekä tie- ja polkuverkoston osalta vielä aivan viimepäivinä. Kartta on tulostekartta, joten sateen sattuessa kannattaa varustautua omalla karttamuovilla. 

Kartan erikoisuutena mainittakoon mittakaava, joka on 1:7 500 eli yksi senttimetri kartalla vastaa 75 metriä maastossa. Tällä mittakaavamuutoksella saadaan kartasta hieman luettavampi. Ratamestari on lisännyt karttaan linja-merkillä maastoa halkovat pienet sähkölinjat. Lisäksi maastossa on runsaasti sodan aikaisia kuoppia, joista osa on tallennettuna karttaan ja osa jäänyt ratamestarilta huomaamatta. Toivoittavasti tästä ei aiheudu suurta harmia suunnistajille. 

Kartta 90-luvun alusta. 

Karttaan päivitystä

Maasto

Maasto on tyypillistä keskikarjalaista, suht rehevää ja kivikkoista kangasmaastoa (Eikös olekin vakuuttava mainospuhe?). Eipä hätää, ratamestari on pyrkinyt etsimään alueen parhaat kulkureitit, joten jos ratamestarin ja suunnistajan ajatukset sattuvat menemään yksiin, niin maanantaina sinua odottaa ihan mukiin menevät suunnistusmaastot. 

Vielä ei vuohenputki peitä tätä ajouraa

Tällä kertaa olemme etsineet kartan suurimmat korkeuserot eli suunnistamme aivan kartan itäreunassa. Vaaroille tyypilliseen tapaan, vaaran pohjoispuolelta löytyy kivikkoa, louhikkoa ja jopa pieniä jyrkänteitä. Aivan pienempiä kiviä (alle 70 cm) ei karttaan ole merkitty. 

Maastoa 30.5.2019

Ratojen kuvaus

Koska maastossa on tällä kertaa suht paljon korkeuseroja, on radat hieman lyhyemmät normaaleihin iltarasteihin verrattuna. Lisäksi polkuverkostoa hyödynnetään suhteellisen vähän (polut ja tiet tukevat kuitenkin suunnistusta). Rasteja on maastossa parisen kymmentä suht pienellä alueella, joten mitä todennäköisemmin näet suunnistajia maastossa oman suorituksesi aikana. Koska rasteja on paljon, ja pidemmillä radoilla radat risteävät paljonkin, ole tarkkana rastikoodien kanssa. 

Tiedottaja

Emmi (yhteystiedot löytyvät tarvittaessa KeKaRa-blogin yhteystiedoista)