Syötävää metsästä (osa 2)

Viimein viime tai toissa viikolla päädyin lopulta mustikkametsään. Marjoja oli mukavasti, eikä kukaan ollut vielä samoille apajille eksynyt. Mustikanpoiminnan lomassa ennätin pähkäilemään superfoodeja ja muita terveysruokia. Saman suuntaisista ajatuksista kirjoitti viime viikolla myös Maaseudun Tulevaisuudessa Tarja Halla.

Osa mustikoista päätyi piirakkaan

Tiedän, että joukko ihmisiä kannattaa superfoodeiksi nimettyjä ruokia ruokavaliostaan. Goji-marjojen ja chia-siementen erinomaisuutta toitotetaan lehtien palstoilla, blogeissa ja sosiaalisessa mediassa. Nämä terveysvaikutteiset, runsasravinteiset luonnontuotteet rahdataan lentokoneilla ja laivoilla maapallon toiselta puolelta ruokatietoisten kuluttajien saataville, kun lähimetsästä löytyisi hyviä ravintoaineita jopa aivan ilmaiseksi. Erilaisuus kiehtoo - kiehtovathan mustikatkin aasialaisia. Uskon kuitenkin, että ihan kotosuomessa poimitusta marjasta saa ihan tarpeeksi ravinteita normaalien elintoimintojen ylläpitämiseksi, joten jätän eksoottisemmat pavut ja siemenet muiden nautittavaksi.

Äidin kanssa vaapukassa

Jottei tämä mene pelkästään superfoodien mollaamiseksi, myönnettäköön, että kokemustakin näistä on myös itsellä. Maisteltu on ja kasvateuttu myös. Kaksi gojimarjapensasta oli  istutettuna toissa kesänä pihapiiriin etelärinteelle ja yksi rehotti kasvihuoneen nurkassa vallaten kesän aikana elintilaa muilta kasvihuoneeseen huolella istutetuilta kasveilta. Nuo piikikäät pensaat eivät missään vaiheessa marjoja tuottaneet ja lopputulemana kävikin niin, että kasvihuoneen pensas sai siirtyä seuraavana keväänä tomaattien ja kurkkujen tieltä koristamaan kompostia ja pihapensaat katosivat mystisesti erään ruohonleikkurikierroksen yhteydessä.

Lähde:

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos: Fineli 

Maaseudun Tulevaisuus: Kisa kiihtyy ruuan ympärillä

MTV3: 6 syytä syödä mustikoita - uskomattomat terveysvaikutukset 

MAKU: Superruoka: mustikka 

Syötävää metsästä (osa 1)

Aamupäivän runsaimmista sateista oli keskiviikkona jäljellä enää pientä ripsuttelua, kun suuntasin tutuihin kantarellimaastoihin. Kantarelleja on putkahdellut lähialueen mäntyvaltaisille tuoreille kankaille sen jälkeen, kun ne harvennettiin koneellisesti noin kymmenisen vuotta sitten. Erityisesti ajourilta sieniä näyttäsi löytyvän. Vuosien aikana olen oppinut minkä puun juurelta tai kiven vierestä sieniä kannattaa lähteä etsimään. Edelliset kesät ovat olleet heinäkuussa niin kuivia, ettei sieniä ole joka kohdasta jaksanut nousta, mutta tämä kesä on ollut edellisiä parempi (ainakin sienten näkökulmasta tarkasteltuna).  Kiertelin lähes kaikki tutut sienipaikat ja mukaan tarttuikin lähes ämpärillinen keltaisia vahveroita.  Samalla katsastin miltä mustikkatilanne alueella näytti ja hyvältähän se vaikutti - marjaa tulee, mutta runsaampiakin mustikkapaikkoja varmasti vielä löytyy. Sienisaalis meni suoraan paistinpannulle, mistä osa siirtyi jäähdyttelyn jälkeen pakkaseen ja osa kastikkeeksi uusien perunoiden seuraksi. Simppeliä sapuskaa, joka maistui koko ruokakunnalle. 

Sienisaalis päätyi pannuille

Illansuussa pyörähdimme vielä isän kanssa lakkasuolla. Reipas tunti ja muutama kilo lakkaa saaliiksi. Näitä onkin sitten mukava talvella nauttia vaniljajäätelön ja lettujen kaverina. Iltapalalla lusikallinen lakkoja makusteltiin maustamattoman jogurtin kanssa ja hyvää oli. 

Isän kanssa lakassa

Mustikkaa näyttäisi tulevan runsaasti - kunhan rauhassa ensin kypsyvät. Omilla reiteilläni (kotimetsät, Hutsin, Muljulan, Potoskavaaran iltarastit) ei kypsää marjaa ole vielä tarpeeksi ollut. Marjat ovat tosin valtavia ja tummia, mutta ehkä hieman liian kirpeitä. Ja osa on vielä ihan vihreitä. Jaksan vielä odottaa! Vadelmaakin saa vielä jonkun tovin vartoa. Tosin aukon reunasta löysin yhden oksallisen valtavia, punaisia ja kypsiä marjoja. Ehkä ensi viikolla suuntaan sitten mustikkaan ja vaapukkaan.

Muljulan iltarastien jälkipuinnit

Koko torstaipäivän kyttäilin Ilmatieteenlaitoksen sääennustetta, joka ei auringonsäteitä suonut Kiteen ylle iltarastiemme aikaan. Sen sijaa ennuste antoi lupauksen vesisateesta jopa ''kahdella'' pisaralla. Tämä hieman lannisti ratamestaroinnin fiiliksiä, sillä arimmat suunnistajat saattaisivat jäädä kotiin tv:n ääreen tai mökille saunaa lämmittämään. Suunnistuspaikalle saapuessa pari vesipisaraa  ennättikin tarttua tuulilasiin, mutta paikan päällä oli kesäkeli - aurinko paistoi ja ilmasto tuntui jopa trooppiselta. Ja mikä parasta, koko päivystysvuoron aikana Muljulaa ei saavuttanut yksikään sadekuuro, joten saimme nauttia auringosta ja poutasäästä koko iltarastitapahtumamme ajan. Mahtavaa! 

Jo ennakkoon oli tiedossa, että Muljulan alueelta löytyy pusikkoa, horsmikkoa, metrin mittaista saniaista ja valtavia nokkospuskia. Radat oli suunniteltu niin, että lähes kaikki suunnistivat samoihin ajouriin, sähkölinjoihin ja kuvionrajoihin tukeutuen, ja niin ettei kukaan (joku kuitenkin taisi) eksyisi pahimpiin pöpelikköihin. Ratamestarin luomat ''ohjaavat'' radat aiheuttivat kuitenkin sen, ettei mukana ollu erikoisempia reitinvalintavälejä vaan erot suunnistajien välillä ratkottiin rastipistetyöskentelyssä ja juoksukunnossa. Tästä osoituksena muutamien A-radan kiertäneiden gps-käppyrät, jotka löytyvät rastit.fi -sivustolta. 

Rasti nro 3:n lähikivet saattavat olla jatkossa keltaisia, mikäli eräs suunnistaja käy ne maalaamassa. :)

Tällä kertaa iltarasteillamme oli hieman jotain ekstraa suunnistajille. Ensinnäkin B- ja C-radan juoksijat huomasivat, että pitkän rastivälin ajoura oli niitetty nokkosista ja horsmista. Kiitos tästä kuuluu ratamestari-Akille, joka oli tämän järjestänyt suunnistajien iloksi. Lisäksi olimme kehitelleet pidemmille radoille juomarastin, koska edellisviikolla iltarasteillemme lupailtiin jopa hellettä. No, tänään sadetta odotellessa, juomakanisterin kiikuttaminen kannonnokkaan tuntui hieman koomiselta, mutta olihan tuolta pönikästä muutama litra vettä vajunnut parempiin suihin. 

Ajoura on niitetty suunnistajien iloksi. Myös vettä oli suunnistajille tarjolla. 

Näin heinäkuun loppupuolella monet suunnistajat tarkkailevat maastopohjaa hieman tarkemmin, sillä rastien ympäristöstä saattaa havaita hyviä marjapaikkoja. Nyt maastosta löytyi mukavasti mustikoita, jotka ovat lähes poimintakypsiä. Sateinen kesä on tuvottanut marjat mukavan kokoisiksi ja ainakin Muljulassa mustikan varvut taipuivat mustikoiden painosta. Lisäksi maastosta löytyy yllättävän runsaasti metsä- eli ahomansikkaa. Suunnistajat harmittelivatkin urakkansa jälkeen, kun aikaa ''tuhraantui'' marjojen napsimiseen. Myös kantarelliesiintymiä rastimaastoista oli löydettävissä. Ratamestarit tosin pelastivat eräältä rastiväliltä pari muovipussillista näitä keltaisia sieniä, sillä sienten tallautumisriski olisi ollut liian suuri. Mutta todistettavasti sieniä sillä oli ja varmaan näillä keleillä lisää maasta putkahtelee. Joten iltarastikartta käteen ja marja-/sienimetsälle! 

Marjoja

Iltarasteille saapui tällä kertaa 73 suunnistajaa, mikä lämmitti kyllä suuresti sekä ratamestareita, että muutenkin seuramme aktiiviväkeä. On mukavaa, että toimintaamme on tänä kesänä tutustunut uusia paikkakuntalaisia kuin myös kesälomlaisia muualta päin Suomea. Iltarastikaravaani pyörii aluella vielä ensi viikolla totutusti tiistaina sekä torstaina ja elokuun alusta alkaen joka keskiviikko, joten rasteja ennättää vielä bongailemaan ympäri Keski-Karjalaa. Rohkeasti mukaan!

Linkit: 

Rastit.fi:n Muljulan suunnistuksien A-rata 

Keski-Karjalan iltarastien tulokset heinäkuulta (sis. Muljulan iltarastien tulokset)

Keski-Karjalan iltarastit 23.7.2015 Muljulassa

Radat

Torstain iltarasteilla on valittavana neljä rataa:

• A-rata 6,3 km
• B-rata 4,1 km
• C-rata 3,6 km
• D-rata 1,2 km

 

Ilmoittautuminen

Ilmoittautuminen tapahtuu suunnistuspaikalla tapahtuman järjestäjille. Ilmoittautumisen yhteydessä  suoritetaan karttamaksu ja ilmoitetaan emit-numero. Maaliin saapumisen jälkeen ilmoittaudutaan vielä järjestäjille, että on päästy turvallisesti pois metsästä. Kinkkisissä tilanteissa voi soittaa ratamestareille, joiden puhelinnumerot ilmoitetaan lähtöpaikalla. Hätätapauksessa soitetaan hätänumeroon.

 

Osanottomaksu

Seuran jäseniltä karttamaksu on 2 euroa ja ulkopuolisilta 4 euroa. Alle 18-vuotiaat pääsevät suunnistamaan ilmaiseksi. 

 

Leimausjärjestelmä

Käytössä on emit-leimaus. Emitin numero tulee ilmoittaa suunnistuspaikalla. Voit vuokrata seuralta emit-kortin käyttöösi 2 euroa/suunnistus. 

 

Opastus

Lähtöpaikka sijaitsee Kiteellä Muljulan kylällä. Suunnistuspaikan osoite on (lähellä) Hovinsalontie 3.  Suunnistuspaikalle on opastus Kitee-Rääkkylä-tieltä.  Opastus on paikoillaan klo 15.30 mennessä.

 

Pysäköinti

Suunnistuspaikka sijaitsee hallialueella, jossa on mukavasti tilaa autojen pysäköintiin.

 

Lähtö

Lähdöt tapahtuvat liukuvasti klo 16.00 alkaen. Maastoon pääse aina klo 18.00 saakka. Jokainen saa itse päättää, milloin on sopiva aika lähteä. K-piste (suunnistusslangia, varsinainen lähtöpaikka, jossa tehdään lähtöleimaus), on hieman kauempana paikoitusalueelta. K-pisteelle on opastus suunnistuspaikalta. Haluaisitko lähteä maastoon aikasemmin/myöhemmin? Kysäise ratamestareilta, onko tämä mahdollista.

 

Kartta

Torstain suunnistukset suunnistetaan Muljulan kartalla, joka on Veikko Kolun käsialaa. Kartan mittakaava on 1 : 10 000. Kartta on tehty vuonna 2010, mutta sitä on päivitetty 4/2013 ja 7/2015, joista jälkimmäinen päivitys on tehty näitä kyseisiä iltarasteja silmälläpitäen. Kartta on tulostekartta, joten sateen sattuessa kannattaa varustautua omalla karttamuovilla. 

 

 

Maasto ja radat

Maasto on tyypillistä keski-karjalaista rehevähköä kangasmaastoa, missä saniaiset ja maitohorsmat valtaavat vähänkin valoisammat alueet näin heinäkuun loppupuolella. Suuremmat avonaiset alueet kannattaakin ehkä kiertää. Pahimmat nokkospuskat on merkitty karttaan vaikea kulkuisena maastopohjana (keltainen pohjaväri + vihreä pystyviiva). Alueelta löytyy tarpeeksi korkeuseroja kuntosuunnistuksia ajatellen (Mäkrävaara, Haapovaara) sekä runsaasti tarkkuutta vaativia rastipisteitä. Aluetta halkoo Pölläsensuo, joka kuitenkin ratojen osalta saadaan helposti ohitettua. Pidemmillä radoilla kierrellään alueen pienipiirteisimmillä alueilla pitkiä siirtymävälejä unohtamatta ja lyhyemmillä radoilla hyödynnetään enemmän teitä, ajouria ja sähkölinjoja. A-, B- ja C-radalta löytyy juomarasti, jossa on tarjolla vettä. D-rata (lyhyt helppo) tukeutuu vahvasti pihatiehen, jotta lapsien ja huoltajien on helppo liikkua rastilta toiselle. Toivottavasti moni lapsiperhe tuleekin nyt kokeilemaan suunnistusta. Ratamestarina on häärännyt lisäkseni A. Hukka.

 

Tiedottaja

Emmi (yhteystiedot löytyvät tarvittaessa KeKaRa-blogin yhteystiedoista)  

Ratamestarit toivottavat kaikki kuntoilemaan Muljulan maastoihin! 

Kesä on tehty....

Mistä on suunnistajan kesä tehty? 
Suunnistajan kesä tehty hikipisaroista, pummeista ja mutaisista suunnistuskengistä?
Suunnistajan kesä tehty itikoista, mustelmista ja jatkuvasta pyykkäämisestä? 
Näistäkö on suunnistajan kesä todella tehty?

Jukolan viesti

Ensimmäisen kerran osallistuin Jukolan viestiin heti, kun siihen avautui mahdollisuus 15-kesäisenä. Tuolloin Eurajoella järjestettiin Hiisi-Jukola. Nuorten Jukolaan olin tosin jo osallistunut aikaisemmin vuonna 1994 Joutsenossa, mutta ihan ensimmäinen Venlojen viestini juoksin juuri Eurajoella. Ensimmäinen Jukolan viesti-tapahtuma jää varmasti parhaiten suunnistajan mieleen, ja näin on käynyt minullekin. Muistan, että matkaan lähdin jo ennen kolmea (aamuyöllä) Kiteeltä Karhun varikolta ja matkaa tein Kalevalan Rastin suunnistajien siivellä koko aamupäivän läpi Suomen. Jukolan yöhön tuli lähdettyä kokemattomuutta hieman vaillinaisella varustuksella, sillä mukana ei tietenkään ollut  tarpeeksi lämmintä vaatetta, makuupussia saatika telttaa. Onneksi yö meni sujuvasti jännittävää viestiä seuraten ja aamuyöllä suunnistuspaikalla jaossa olleiden Hesareiden päällä oli hyvä ottaa pienet torkut aamun viileyden väistyessä auringon ensisäteiden vaikutuksesta.

Tuon jälkeen minulla näyttäisi olevan noin 10 Venlojen viestiä takana Rasti-Pielisen ja Keski-Karjalan Rastin värien edustuksessa. Myös muutamiin Nuorten Jukola -tapahtumiin ennätin teinivuosina RasPilaisten mukana osallistumaan. Hienoja kokemuksia kaikki. Tosin aivan tarkkoja muistikuvia ei aivan jokaisesta tapahtumasta ole jäänyt. Nyt tänä kesänä minulla oli mahdollisuus kokea jotain aivan uutta omassa Jukola-historiassani, sillä minulle avautui tilaisuus osallistua ihan siihen oikeaan Jukolaan viestiin. Kyllä vain. Juuri siihen Jukolan viestiin, jossa juostaan yöllä. Siihen Jukolan viestiin, jossa otsalamput päässä rynnitään yhtenä "sonnilaumana" K-pisteelle. Juuri siihen Jukolan viestiin, jossa aamuyön tunteina huudellaan joukkuekaveria vaihtopuomilla. Juuri siihen Jukolan viestiin sain kutsun. Nyt ollaan taas yhtä kokemusta rikkaampana!

Kainuun Rastiviikko 2015

Toinen suunnistuskesän kohokohta meille Keski-Karjalan Rastin suunnistajille on ollut parina viime vuonna Kainuun alueella suunnistettavat rastiviikot. Kesällä 2013 olin ensimmäistä kertaa tällä porukalla mukana Vuokatissa, joka muistetaan ehkä kuitenkin samaan aikaan järjestetyistä suunnistuksen MM-kisoista. Tuolloin noin viitisentoista kekaralaista majoittui aivan Vuokatin kupeeseen pieneen kesämökkiin. Tämä toistui viime kesänä Kuusamon Fin5-rastiviikolla kuin myös tänä kesänä Suomussalmella järjestetyn Kainuun Rastiviikon yhteydessä.

Mökkimajoituksessa meitä oli varsin heterogeeninen porukka: nuorin suunnistajamme oli 9-vuotias ja senioreista kokenein suunnistajamme suunnistaa jo kunnioitettavassa H85-sarjassa. Sopu sijaa antaa. Osa majoittui sopuisasti pihalla teltoissa ja muille löytyi petipaikka sisätiloista. Saunavuorot, ruokailut ja huoltotoimet sujuivat yllättävän supsikkaasti, vaikka käytössämme oli vain kaksi kaasulevyä aamupuuron keittoon, noin-neljän-hengen sauna sekä yksi huussi. 

Iltarastit 

Monen suunnistajan kesään kuuluu myös iltarastit. Iltarastit ovat kuntosuunnistustapahtumia, jotka ovat kaikille avoimia. Iltarasteilla jokaisella on mahdollisuus valita oman kuntonsa, tasonsa ja päivän fiiliksen mukainen rata. Iltarasteilla ei mennä otsa rypyssä, vaikka joskus kokemattomalta saattaa siltä vaikuttaakin. Aika suorituksesta otetaan ja nimet kirjataan ylös, mutta tämä tehdään vain jokaisen oman turvallisuuden vuoksi. Ja aikaahan ei ole pakko julkaista netissä, sosiaalisessa mediassa tai lehtijutuissa. 

Suunnistus on koukuttava laji, sillä jokainen tekee omaa suoritustaan. Ja toki, jos pummeja tulee ja möhläilee rastiväleillä, tunteet nousevat pintaan. Tunteita voi myös kokea, kun juoksee suoraan omalle rastilipulle, tapaa hirven tai ennättää katselemaan mahtavia vaaramaisemia. Suunnistus on koukuttava laji, sillä tässä lajissa ''kuntohuipun'' saavuttaminen on todella haastavaa. Toisin kuin 100 metrin juoksija tietää suunnilleen, mille sekunnille kello tulee pysätymään pyrähdyksen jälkeen, suunnistaja ei voi koskaan olla lähtöviivalla varma siitä, kuinka hyvin juuri tänään kulkee. Mutta tämä on juuri se lajin suola. Aina voi kehittyä. Aina voi olla parempi. Joskus matkalle sattuu se pummien pummi. Joskus taas unelmien suoritus. Suunnistus on koukuttava laji myös ''liikuntapaikkansa'' suhteen. Suunnistajat keräilevät uusia suunnistusmaastoja kuin postimerkkejä. Kun lainelautailijat etsivät sopivia aaltoja tai vuorikiipeilijät kinkkisiä reittejä, suunnistajat etsivät uusia suunnistuskokemuksia erilaisista suunnistusmaastoista: tuntureilta, rannikoilta, Kainuun korvista ja Keski-Karjalan supikoista.

Keski-Karjalan supikoihin pääseekin tutustumaan pitkin kesää Keski-Karjalan iltarastien yhteydessä.  Alueella järjestetään iltarasteja touko-heinäkuun ajan kaksi kertaa viikossa ja kausi jatkuu elokuusta alkaen kerran viikossa. Järjestettäväksi tulee yli 30 iltarastitapahtumaa. Aika mahtavaa venymistä näinkin pieneltä seuralta. Miten tämä on ylipäätään mahdollista? Meillä seurassa on innokkaita ja tunnollisia ratamestareita, jotka ovat valmiita käyttämään omaa aikaansa ja energiaansa tapahtumien järjestämiseksi. Lisätietoa iltarasteista löytyy seuramme blogista.

Niin, mistäs se suunnistajan kesä olikaan tehty? 
Suunnistajan kesä on tehty tietenkin auringosta, onnistuneista suorituksista ja upeista maisemista.  
Suunnistajan kesä on tehty iloisista ilmeistä, kesän tuoksuista ja emit-tarkastuksen "ok"-kommenteista. 
Niistä on suunnistajan kesä tehty!

Keski-Karjalan iltarastit 21.5.2015

Hutsissa voi kokeilla myös MOBO-suunnistusta

Radat

Torstain iltarasteilla on viisi rataa:

• A-rata 5,2 km
• B-rata 4,1 km
• C-rata 3,3 km
• D-rata 1,6 km (rastiralli)
• E-rata 0,8 km  (rastiralli)

 

Ilmoittautuminen

Ilmoittautuminen tapahtuu suunnistuspaikalla tapahtuman järjestäjille. Ilmoittautumisen yhteydessä  suoritetaan karttamaksu ja ilmoitetaan emit-numero. Maaliin saapumisen jälkeen ilmoittaudutaan vielä järjestäjille, että on päästy turvallisesti pois metsästä. 

 

Osanottomaksu

Seuran jäseniltä karttamaksu on 2 euroa ja ulkopuolisilta 4 euroa. Alle 18-vuotiaat pääsevät suunnistamaan ilmaiseksi. 

 

Leimausjärjestelmä

Käytössä emit-leimaus. Emitin numero tulee ilmoittaa suunnistuspaikalla. Voit vuokrata seuralta emit-kortin käyttöösi 2 euroa/suunnistus. 

 

Opastus

Lähtöpaikka on Kiteellä Hutsin urheilukeskuksessa (hiekkakentän kupeessa). Opastus suunnistuspaikalle on järjestetty VesPelin paikoitusalueelta. Opastus on paikoillaan klo 15.30 mennessä. 

 

Pysäköinti

Autot pysäköidään VesPelin (uimahalli) parkkipaikalle.

 

Lähtö

Lähtöpaikka löytyy Hutsin urheilukeskuksen sydämestä eli Hutsin montusta. Lähtöpaikalla on merkkinä seuran uusi hieno viiri.  Lähdöt tapahtuvat liukuvasti klo 16.00 - 18.00. Jokainen saa itse päättää, milloin on sopiva aika lähteä. Myös rastirallilaiset voivat lähteä maastoon jo klo 16.00 alkaen. 

Iltarastitapahtuman yhteydessä suunnistajilla on mahdollisuus tutustua MOBO-suunnistukseen. MOBO-suunnistuskesta lisätietoa löytyy Keski-Karjalan Rastin blogista.

 

Kartta

Torstaina suunnistamme pienellä alueella Hutsin urheilukeskuksen ja Kehätien välisessä maastossa. Pieni alue on saatu mahdutettua hyvin 1:7500 mittakaavaisena A4-arkille eli tämä kannattaa ottaa huomioon maastossa liikuttaessa. Kartta on toki luettavampi, mutta etäisyyksien hahmottamisessa voi mennä muutama rastiväli ennen kuin siihen tottuu. Kartta on tulostekartta, joten sateen sattuessa kannattaa ottaa oma karttamuovi mukaan suunnistuspaikalle. Koska Hutsi on tunnettu harjuistaan ja syvistä supista, korkeuskäyriä kartalta löytyy, mikä saattaa hankaloittaa kartan lukemista.

 

Maasto ja radat

Maasto on varmasti monelle kiteeläiselle tuttu. Radat kiertävät Hutsin purunratojen halkomassa jyrkkäpiirteisessä maastossa. Lyhin rata kiertää Hutsin hiekkakentän ympärillä,  mutta muut radat suuntautuvat kohti hyppyrimäkeä ja Hutsin jyrkimpiä rinteitä. Luvassa on niin helppokulkuista kuusimetsää kuin myös taimikonhoidollisia toimenpiteitä kohdanneita alueita. Kiteen harjumaisemat takaavat sen, että erityisesti pidemmillä radoilla suoraan rastivälit etenevät suunnistajat joutuvat kipuamaan usemapiakin korkeuskäyriä. Olisiko siis syytä käyttää aikaa rastilla huolelliseen reitinvalintaan? Tämä selvinnee vasta maastossa. Koska alue on rajattu 1:7500 kartalle, erityisesti pitkällä radalla on syytä olla tarkkana, sillä rata on yhtä sik'sakkia. Tarkkuutta!

 

Tiedottaja

Emmi (yhteystiedot löytyvät tarvittaessa KeKaRa-blogin yhteystiedoista) 

Suunnistajansolmu

Suunnispiireissä näkee suunnistuskengissä jos jonkinlaisia rusetteja ja umpisolmuja. Monet kruunaavat nauhasykermät vielä teippikerroksella varmistaakseen solmun kestävyyden. Kengännauhat kyllä varmasti kestävät kiinni, mutta miten ne saa auki? Kuvitteleppa märkä ja mutainen kenkä, jonka nauhat on kolminkertaisessa solmussa ja vuorattu vielä varuilta useammalla muoviteippikerroksella... Ratkaisuna on suunnistajansolmu, joka kestää kiinni lähdöstä maaliin, ja joka aukeaa silmänräpäyksessä.

Suunnistajansolmu voi tuntua työläältä tehdä, mutta se on varma ja kestävä. Solmunteon neuvoi minulle Pieksämäen Leimaus-leirillä vuonna 1995 eräs suunnistuksen maalimanmestari. Olimme bussissa matkalla kohti iltapäivän suunnistusharjoituksia, kun tämä Liedon Parman suunnistaja sattui istumaan viereeni. Siitäpä lähtien suunnistusnastarit on tullut solmittua samalla tavalla. 

Suunnistussolmun tekeminen

 

Solmun avaaminen

VIDEO: Katso myös Mikä metsässä saattaa turhauttaa? (Emmi ja Telma)