Poluille patikoimaan!

Syyskuun puolella YLE Radion Luonto-Suomi-ohjelmassa keskusteltiin polkujen katoamisesta Suomen luonnosta. Aihe kirvoitti myös minut pohtimaan tätä asiaa jopa näin blogitekstin muotoon.  

Vaikken voi sanoa, että olisin lähialueen maastojen asiantuntija, joitakin havaintoja olen tehnyt: Polkuverkostot taajamien ja virkistyspaikkojen läheisyydessä ovat lisääntyneet, mutta kun mennään hieman syrjemmälle taajamien ulkopuolelle ja maaseudulle monet entiset ajopolut ovat muuttuneet pieniksi ns. kinttupoluiksi  vuosien saatossa. Kymmenen vuotta vanhoja suunnistuskarttoja päivitettäessä pienet polut saakin usein suoriltaan poistaa delete-nappia painamalla. 

Ihmisillä ei ole enää tarvetta mennä metsään, joten polut kasvavat pikkuhiljaa umpeen. Metsäpolku on ihmisen (tai eläimen) tuotos. Kun ihminen tai ihmisjoukko liikkuu luonnossa, luontoon jää useimmiten jonkin asteinen jälki. Esimerkiksi Kiteellä Hutsin urheilukeskuksen alueelle tehty frisbeegolfrata on esimerkki polkujen muotoutumisesta - kun tarpeeksi monta ihmistä kävelee samasta kohdasta, johan polkua alkaa syntyä. Myös Jukolan viestin tai muiden suurien suunnistustapahtumien jäljet ovat nähtävissä maastossa vielä useiden vuosien jälkeen risteilevinä polkuverkostoina. Jotta polku syntyy, tarvitaan siis polulle tallaajia. 

YLEn uutinen kirvoitti ihmisiä ottamaan kantaa myös eri keskustelupalstoilla maanomistajan oikeuksista ja luonnossa liikkujan velvollisuuksista. Saako metsässä liikkua niin, että sinne muodostuu polku? En usko, että metsäpolku tuottaa tappiota metsänomistajalle, joten mitään syytä metsässä liikkumisen estämiseksi ei siis pitäisi olla. Tärkeintä lienee luottamus siitä, että metsässä liikkuja ei roskaa tai vahingoita polkuja ympäröiviä puita. Jokamiehenoikeuksiin kuuluu oikeus liikkua metsässä aiheuttamatta haittaa ympäristölle. Toinen asia onkin sitten, jos maastossa liikutaan vaikkapa hevospelillä tai maastopyörällä, joista väistämättäkin jää isommat jäljet kuin omista kontiosaappaista.

On harmillista, että monet kauniit polkumaisemat eivät välttämättä ole kaikkien saavutettavissa enää vuosien kuluttua, koska niitä ei vain yksinkertaisesti ole olemassa. Joko polku katoaa käyttämättömyyttään tai maanomistaja pelottelee polun käyttäjät pois alueiltaan. Miten polut sitten saataisiin säilymään? Pitäisikö järjestää tapahtumia, kuten polkujuoksuja, ruskavaelluksia jne., että polkuverkostot säilyisivät myös tuleville sukupolville? Viime syksynä Keski-Karjalan aktiiviset toimijat järjestivät Rajatöpöttelyn, missä toistasataa töpöttelijää tallasi itärajan polkuja. Tässäpä olisikin taas jotain ideoitavaa tulevaisuutta ajatellen.  

Linkkejä: 

Ympäristö.fi: Jokamiehenoikeudet  

Koti-Karjala: Rajatöpöttely ylitti kaikki odotukset 

YLE: Polut katoavat metsistämme - nyt tarvitaan tallaajia 

YLE: Katoavat metsäpolut (audio)

Erilaisi polkuja - käytettyjä ja käyttämättömiä

Harmaata syksyä

Kuvia lokakuun harmaudesta: 

Punainen

Valkoinen

Vihreä

Sininen

Keltainen

Yö-suunnistuksista

Näin jälkikäteen voi sanoa, että yö-suunnistusharjoituksen järjestäminen kuluneella viikolla kannatti. Sää suosi (keskiviikon sateista ei ollut tietoakaan ja ilma oli ajankohtaan nähden lämmin ja poutainen), radat olivat sopivan vaativat ja ennen kaikkea kaikki suunnistajat tulivat ehjänä pois pimeästä metsästä. Kuten suunnistukseen kuuluu, jälkipuintiakin käytiin suunnistuspaikalla: "Miten menit kakkosrastille vesitornin taakse?", "Etsitkö sinäkin sitä rastia koivikon puolelta" ja "Onhan tämä nyt vähän epäreilua, kun kaverilla on tuommoinen lamppu, joka valaisee koko Peltolan alueen. Minkä merkkinen lamppusi muuten on?".

Aiempina syksyinä ei yösuunnistuksen järjestäminen olisi Peltolan alueella onnistunut. Valaistulla purunradalla yö-suunnistusharjoituksessa ei olisi ollut samanlaista ''hohtoa'', mutta nyt pimeä polkuverkosto antoi mahdollisuuden tähänkin huviin. Valojen sammuttaminen ei valitettavasti palvele kaikkia liikkuvia kuntalaisia. Periaatena näyttää nyt olevankin, että ne, jotka haluavat ilta-aikaan ulos happihyppelylle,  liikkukoot katuvalaistuksen alla taajama-alueella tai Hutsin maastoissa  - tai niin kuin eräät hurjimmat, otsalampun valossa Peltolassa.

Torstain suunnistuksista

Perjantaina keräsin rastit maastosta. Muistinhan kaikki?

Linkkejä: 
Tulokset yö-harjoituksesta
Rastit.fi Suunnistajien reitit 

Ohje yö-suunnistukseen

Yö-harjoitus 9.10.2014

Radat

Tässä yö-harjoituksessa on neljä ratavaihtoehtoa, joista voi valita illan kunnon mukaan

• A-rata 5,0 km
• B-rata 4,0 km
• C-rata 2,7 km
• D-rata 1,6 km

 

Ilmoittautuminen

Ilmoittautuminen tapahtuu suunnistuspaikalla ratamestarille. Ilmoittautumisen yhteydessä suoritetaan karttamaksu ja ilmoitetaan emit-numero. Maaliin saapumisen jälkeen ilmoittaudutaan ratamestarille, että on päässyt turvallisesti pois metsästä.

 

Osanottomaksu 

Seuran jäseniltä karttamaksu on 2 euroa ja ulkopuolisilta 4 euroa. Alle 18-vuotiaat pääsevät suunnistamaan ilmaiseksi. 

 

Leimausjärjestelmä

Käytössä on emit-leimausjärjestelmä. Emit-numeron voi ilmoittaa suunnistuspaikalla. Voit vuokrata seuralta emit-kortin 2 euroa/suunnistus. 

 

Opastus

Lähtöpaikka on Peltolassa hiihtäjien parkkipaikalla Kellonsoittajantien päässä. Opastus alkaa Terveystien ja Kellonsoittajantien risteyksestä. Opastus suunnistuspaikalle on paikoillaan klo 19.30 mennessä. 

Pysäköinti

Autot pysäköidään hiekkaparkkiin, joka on Kellonsoittajantien ja Kaprakantien risteyksessä (hiihtäjien parkkipaikka).

 

Lähtö

Lähtöpaikka löytyy aivan parkkipaikan tuntumasta. Lähdöt tapahtuvat liukuvasti klo 19.30 - 20.30. Jokainen saa itse päättää, milloin on sopiva aika lähteä. 

 

Kartta 

Kartta on vuodelta 2008, mutta sitä on pyritty päivittämään kuntosuunnistuksia vastaavalle tasolle vuosittain. Viimeisin päivitys 7/2014. Kartan mittakaava on 1 : 10 000.  Suunnistuksissa käytetään tulostekarttaa. Rastimääritteet on tulostettu valmiiksi karttaan. Omat karttapussit kannattaa ottaa mukaan.

 

Maasto

Radoilla on hyödynnetty Peltolan laajaa hiihtolatuverkostoa, joten mäkistä maastoa on luvassa. Lyhyemmillä radoilla ollaan enemmän asutuksen ja isompien teiden läheisyydessä, mutta pidemmille radoille on haettu haastetta kunnon metsärasteista. Radoilla on pyritty välttämään harvennushakkuukohteet sekä pahimmat kivikot ja ryteiköt. Toki maaston ilme muuttuu yö-suunnistuksessa, joten tarkkana kannattaa olla. 

 

Tiedottaja

Emmi (yhteystiedot löytyvät tarvittaessa KeKaRa-blogin yhteystiedoista)

Tervetuloa kokemaan Kiteen yö! 

Kisa-analyysi

Viime viikonlopun kisasuoritukset Savonlinnassa on viimein saatu analysoitua. Ruska-Rasteista ei sen enempää ole kerrottavaa kuin että hyvin meni omaan kuntotasoon nähden, ja että Suomen kärkisuunnistajat menee metsässä kovaa. Lauantain metsätaitokisasta Kerimäeltä on sitten sitäkin enemmän mutistavaa.  

Kuten edellä kirjoitin, tarkka analyysi omista virheistä on nyt tehty. Eniten harmitusta aiheutti pinta-alatehtävä, johon käytinkin tupla-ajan siitä, mitä olin alunperin suunnitellut. Siltikään en tehtävässä onnistunut, vaikka yleensä ihan hyviä pisteitä tästä tehtävästä olen saanut. Taktiikkani tehtävässä on hyödyntää omia kunto-ominaisuuksia ja kiertää alueen reunoja samalla askelmittaa käyttäen. Jos alue on iso tai muuten hankala, pyrin mittaamaan edes kaksi sivua, jotta saan jonkilaisen käsityksen pinta-alasta. Mittailin aluetta nytkin, mutta erikoisen muotoinen alue sotki kai laskelmani tai sitten osa alueesta jäi huomioimatta, sillä arvioni jäi 0,8 ha alle todellisesta pinta-alasta ja pisteitä tehtävästä 1/10. 

Toinen harmittava tehtävä oli leimaus. Leimauksessa on kohde, johon on merkitty 70 puuta. Näistä puista täytyy leimata tarpeellinen määrä puita pois niin, että puilla on tilaa kasvaa seuraavat vuodet. Lapsena leimasin periaatteella ruma puu pois, mutta nyt sitä miettii tehtävän aikana mm. tuleeko puustosta liian harvaa/tiheää, onko vänkyrä mänty parempi kuin paksuoksaisempi lajitoveri vieressä vai jätänkö koivun männikköön monimuotoisuutta luomaan jne. Leimauksessa on kyse hieman myös makuasiasta: tavoitellaanko leimauksella monimuotoista vai tasalaatuista kasvatusmetsää. Täysien pisteiden saaminen tehtävästä on kai mahdottomuus? 

Olen varannut aikaa 70 puun läpikäymiseen noin 12 -15 min. Nyt minulla oli kiire, sillä edellisellä tehtävällä aikaa oli tuhrautunut aivan liikaa. Noin 40. puun kohdalla huomasin, että olin tehnyt virheen ensimmäisten puiden kohdalla (leimauksessa täytyy nähdä myös kokonaisuus), mutten malttanut lähteä virhettäni korjaamaan, sillä tähän olisi mennyt vielä tupla-aika ja pahimmillaan tulos olisi saattanut olla katastrofaalinen. Noh, leimauspisteet olivat 54/70, missä 8 väärin poistettua ja 8 väärin jätettyä puuta. Vertailuna isä, hyvänä leimaajana, sai tasan 60 pistettä. 

Omat onnistumiset tulivat seuraavilla tehtävillä: 

1. Kasvuapaikkatyyppi - Lehtomainen kangas. Opaskasveista löysin  käenkaalia eli ketunleipää riittävästi. Pisteet 5/5.

2. Taimikon ensisijainen hoitotarve - Perkausharvennus. Mielestäni männyntaimikko oli niin tiheä, että metsänhoitosuosituksien mukaisesti määräsin kohteelle harvennuksen. Toinen vaihtoehto, jota mielessäni pyörittelin, olisi ollut lepo. Pisteet kuitenkin 5/5.

3. Metsikön käsittely - Lepo. Metsän järeys ja ikä ei mielestäni riittänyt uudistamiseen. TAPION metsänhoitosuosituksien mukaan Etelä-Suomen alueella kuusikon uudistusrajat ovat tuoreilla kankailla joko yli 26cm läpimitta rinnan korkeudelta (1,3m) tai yli 70 vuoden ikä. Harva metsänomistaja kuitenkaan laittaa metsäänsä tässä vaiheessa matalaksi. Pisteet 5/5. 

6. Kehitysluokka - (1) Taimikko. Nuoren kasvatusmetsän keskiläpimitta on 8 -16 cm. Tällä kohteella läpimitta oli n. 7cm, joten kyseessä oli selvä taimikko. :) Pisteet 5/5. 

10. Ikä - 60 vuotta. Pisteet 10/10. 

11. Puuston kasvu - 10 mottia hehtaarilta vuodessa. Tällä kertaa minulla oli käytössä vain kasvupaikkatyyppiin ja puuston ikään perustuva taulukko, joka kerrankin antoi oikean lukeman. Pisteet 10/10. 

14. Metsän monimuotoisuus - (8) ei luontokohde. Tästä ei kyllä löytynyt ainuttakaan merkkiä kangasmetsäsaarekkeesta avosuolla, lehtokorvesta tai karukkokankaita puutuotannollisesti vähätuottoisemmasta louhikosta. Pisteet 5/5.  

Kiteeläiset menestyivät jälleen hienosti kisassa. Esko otti piikkipaikkan miesten kisassa ja joukkueena kiteeläisten pisteet riittivät voittoon. Tulokset löytyvät Etelä-Savon metsäkeskuksen sivuilta. 

Linkit:

Etelä-Savon metsäkeskus: Metsätaitokisan tulokset (Etusivulla Etelä-Savon maakunnan parhaat. Kiteeläiset löytyvät sitten Tulokset kokonaisuudessaan sivulta) 

TAPIO: Metsänhoidon suositukset 

Olavin Rasti: Ruska-Rastien tulokset

Keski-Karjalan Rasti: Kisatunnelmia Ruska-Rasteilta

Viikonlopun mehtäilyt

Syyskuun viimeinen viikonloppu menikin taas mehtäillessä - oli suunnistusta (KeKaRan viimeiset iltarastit ja sanomalehti Itä-Savon Ruska-Rastit Savonlinnassa), mutta myös metsätaitoilua. 

Lauantaina osallistuimme useamman autokunnan voimin Etelä-Savon metsäkeskuksen järjestämiin maakuntamestaruuskisoihin Kerimäellä. Kiteeltä on perinteisesti ollut vahva edustus lähialueen metsätaitokisoissa - ja niin oli nytkin. Yleisestikin kiteeläiset ovat menestyneet hienosti niin Itä-Suomen kuin SM-tason kilpailuissa (yksilötasolla ja joukkueina). Vahvalla joukkuehengellä ja aktiivisilla metsänomistajilla lienee suurin vaikutus tähän menestykseen.

Mitä siellä metsätaitokisoissa sitten tehdään? Tässäpä lyhyesti: Kilpailussa on rata, jonka varrelle on laitettu 14 tehtävää sekä leimaus (elokuussa 2015 kilpaillaan todennäköisesti uusilla tehtävillä). Tehtävien järjestys vaihtelee jokaisessa kisassa. Kilpailijat lähetetään radalle pareina tai pienissä ryhmissä, mutta jokainen etenee rastilta toiselle omalla tahdillaan. Muutenkin yhteistyö muiden kilpailijoiden kanssa on kilpailun aikana kielletty. Kilpailun järjestäjät ovat asettaneet aikarajan, jonka puitteissa tehtävät on ratkaistava.   Kilpailussa saa käyttää apuna relaskooppia ja taulukota (kilpailukortin takaa löytyy mm. taulukot puuston kokonaistilavuuden määrittämiseen ja puuston vuotuisen kasvun arviointiin). Laskinten ja muiden mittalaitteiden käyttö ei ole kilpailutilanteessa sallittua. 

Kilpailun tehtävät 

1. Kasvupaikkatyyppi

2. Taimikon ensisijainen hoitotarve seuraavan kahden vuoden aikana

3. Metsikön käsittely seuraavan viiden vuoden aikana

4. Puuston pohjapinta-ala (m^2/ha)

5. Puuston kokonaistilavuus (m^3/ha)

6. Kehitysluokka

7. Yksittäisen puun pituus (m)

8. Runkoluku (kpl/ha)

9. Yksittäisen puun tilavuus (m^3)

10. Puuston ikä (vuosi)

11. Puuston vuotuinen kasvu  (m^3/ha/vuosi)

12. Puuston keskiläpimitta rinnankorkeudelta (cm)

13.  Alueen pinta-ala (ha)

14. Metsikön monimuotoisuus

Leimaus

Kilpailija merkitsee rastilla kilpailukorttiin mielestään oikean vastauksen. Kilpailutehtävät on (harmillisesti) tehty niin, etteivät oikeat vastaukset ole niin yksiselitteisiä. Esim.

• puuston keskiläpimitta tehtävässä voi olla erikokoisia puita
• yksittäisen puun pituuden arvioinnissa on valittu puu, joka on mäellä, montussa tai muuten hankalan kulkureitin päässä yms. 
• alueen pinta-alan määritys on tehty haastavaksi valitsemalla hyvinkin epäsäännöllinen kuvio esim. lampi
• metsikönkäsittelytehtävässä kohteen ikä ja/tai läpimitta ovat niillä rajoilla tuleeko kohteella tehdä päätehakkuu metsänhoitosuosituksien (2007) mukaisesti.

Monesti tehtävillä aikaa meneekin eri vaihtoehtojen pähkäilyyn ja koealojen mittaamiseen. Jotta kilpailuun varattu aika riittää, onkin usein syytä jo ennakkoon arvoida rasteilla käytettävä aika, sillä jos loppuaika ylittyy, jokaisesta ylimenevästä minuutista sakotetaan arvokkaita pisteitä. 

Ensi viikolla lisää siitä, miten kilpailut lauantaina sujuivat. 

Linkkejä

Metsäkeskus: Metsänomistajien valtakunnallisen metsätaitokilpailun säännöt

Metsäkeskuksen uutinen kesäkuulta 2014: Metsätaitokilpailuja uudistetaan 

Lähes 20 vuotta metsätaitokisoja

Ensikoskestus metsätaitoiluun tuli keväällä 1995 4H:n metsätaitoharjoituksista, jotka järjestettiin 6-tien varrella hieman Puhoksen risteyksestä etelään päin. Tuolloin satoi vettä ja oli aika viileä päivä, mutta silti kourallinen ikäisiäni lapsia kokoontui relaskooppeineen sovittuun kokoontumispaikkaan. Illan aikana tutustuin ensimmäistä kertaa leimaamiseen ja puun pituuden mittaamiseen, ja ilmoittauduin elämäni ensimmäisiin metsätaitokisoihin.

Kisaura metsätaitoilussa alkoi siis kyseisenä vuonna. Aluksi kiertelin 4H:n kisoissa, jossa tehtävät käsittivät kasvupaikkatyypin määrittämisen, puun pituuden arvioimisen, leimauksen ja kasvien tunnistamisen. Varsin pian osallistuin metsänhoitoyhdistyksien ja metsäkeskuksien järjestämiin kisoihin, jotka oli suunnattu metsänomistajille. Puuston kokonaistilavuus- (ns. mottitehtävä), kasvu-, alueen pinta-ala ja taimikonhoitotehtäviä on tässä vuosien saatossa tullut ratkottua jo useampia. Tämäkin laji on kuin suunnistus - aina voi kehittyä ja oppia uutta. Lisäksi tarvitaan hieman tuuria, jotta ruksi kilpailukortissa sattuu oikeaan ruutuun. Yhtäläisyyksinä suunnistukseen on myös spekulointi ja tehtävien jälkipuinti, jota kummassakin lajissa varsin usein esiintyy.

Metsänomistajille (joka en kylläkään itse ole) on järjestetty lähes vuosittain SM-tason metsätaitokisoja. Muistaakseni ensimmäisen kerran kilpailin Tammelassa vuonna 1999, jonka jälkeen on tullut reissattua samoissa kekkereissä Seinäjoella, Jyväskylässä, Joensuussa, Turussa, Vaasassa, Tampereella, Oulussa, Rovaniemellä, Kajaanissa, Hämeenlinnassa, Punkaharjulla, Kuopiossa... Lisäksi alueella metsänhoitoyhdistykset (nykyisin Pohjois-Karjalan) on järjestänyt kisoja, joissa innokkaat metsätaitoilijat voivat käydä mittaamassa taitojaan. Harmi vain, että omat arkiaskareet ovat sotkeneet hienon harrastuksen harrastamista, sillä kisat järjestetään usein arkipäivisin.

Tänään ratkottiin Kerimäellä Etelä-Savon maakuntamestaruudet. Joukko kiteeläisiä osallistui kisoihin kilpailun ulkopuolisina, mutta tämä ei todellakaan estänyt meitä taistelemasta hienoista sijotuksista. Ensi viikolla juttua siitä, millaisia tehtäviä Kerimäen kisoissa oli.