Keski-Karjalan iltarastit 1.5.2015

Radat

Kauden ensimmäisillä iltarasteilla on viisi ratavaihtoehtoa, joista voi valita omalle kunnolle ja fiilikselle sopivan. 

• A-rata 7,8 km (1:10 000)
• B-rata 4,9 km (1: 10 000)
• C-rata 3,1 km (1: 10 000)
• D-rata 1,6 km (1 : 2000)
• E-rata 1,1 km (1: 2000)

Ilmoittautuminen

Ilmoittautuminen tapahtuu suunnistuspaikalla tapahtuman järjestäjille (perjantaina kirjaamisesta vastaa Auli). Ilmoittautumisen yhteydessä  suoritetaan karttamaksu ja ilmoitetaan emit-numero. Maaliin saapumisen jälkeen ilmoittaudutaan järjestäjille, että on päästy turvallisesti pois metsästä. 

Osanottomaksu

Seuran jäseniltä karttamaksu on 2 euroa ja ulkopuolisilta 4 euroa. Alle 18-vuotiaat pääsevät suunnistamaan ilmaiseksi. 

Leimausjärjestelmä

Käytössä emit-leimaus. Emitin numero tulee ilmoittaa suunnistuspaikalla. Voit vuokrata seuralta emit-kortin käyttöösi 2 euroa/suunnistus. 

Opastus

Lähtöpaikka on Kiteellä Arppen koululla (tarkemmin Rantalan koulun pihalla). Opastus suunnistuspaikalle on ohjattu Huvikeskuksen pihalle. Opastus on paikoillaan klo 11.30 mennessä. 

Pysäköinti

Autot pysäköidään Huvikeskuksen pihalle tai lukion kentälle. Autot voi myös jättää kirjaston edessä olevalle parkkipaikalle. Mitä vähemmän autoja on Rantalan koulun pihamaalla, sitä turvallisempaa pienten suunnistajien on suunnistaa koulun pihalla. 

Lähtö

Lähtöpaikka löytyy Rantalan koulun kentältä pyöräkatoksen vierestä. Lähdöt tapahtuvat liukuvasti klo 12.00 - 13.00. Jokainen saa itse päättää, milloin on sopiva aika lähteä. 

Kartta

Käytämme tällä kerralla kahta eri karttaa. Pitkillä radoilla (A-, B ja C-rata) on perinteinen 1:10 000 kartta, joka on tehty vuonna 2008. Karttaa on kuitenkin päivitetty kuntosuunnistuksia vastaavalle tasolle aina vuosittain. Viimeisin päivitys 4/2015. Valitettavasti puutteita kartan kuvauksessa edelleen kuitenkin on, mutta tämän ei pitäisi häiritä suunnistussuorituksia merkittävästi. Ratojen rastimääritteet on painettu suoraan karttaan.  

Lyhyet radat (D- ja E-rata) on suunniteltu Arppen koulun pihakartalle, jonka mittakaava on 1:2000. Kartan kuvauksessa on käytetty Suomen Suunnistusliiton pihakarttaohjeistuksen mukaisia symboleja sekä muutamia omia merkintöjä. Rastimääritteitä ei ole painettu karttaa eikä niitä ole saatavilla suunnistuspaikalla. Rastien koodit näkyvät kuitenkin rastinumeron vieressä. 

Maasto

Lyhyemmät radat kiertävät Arppen koulun ja lukion ympärillä. Alueella rakennetaan, joten rakennustyömaan aidat tuovat oman lisämausteensa suunnistukseen. Vaikka ratojen matkaero on varsin pieni on lyhyempi rata suunnistuksellisesti selvästi helpompi kuin D-rata. Radoilla on pyritty välttämään liikkuminen lukion paikoitusalueella, sillä parkkipaikalle on odotettavissa liikennettä klo 12.30 - 13.00 Arppen koulun vappukonsertin johdosta. Radoilta löytyy niin asfalttia, soraa kuin heinikkoakin.

Pidemmät radat suuntautuvat alikulkutunnelia hyödyntäen puistoalueelle, missä suunnistaja pääsee kokemaan suunnistuselämyksiä avoimilla ja helppokulkuisilla alueilla. A- ja B-radoilla maaston tarjoaa haasteita korkeuserojen puolesta, mutta tarkalla reitinvalinnalla voi voittaa jopa minuutteja. Koska puut ovat paljaana eikä aluskasvillisuutta ole lainkaan, kannattaa ehkä suosia sellaisiakin reitinvalintoja, joita ei keskikesän rehevään aikaan voisi edes kuvitella käyttävänsä. Suunnistustossun alla voi olla asfalttia, soraa, heinää, hiekkaa, purua ja kunttaa eli kaikkea laidasta laitaan. 7,8 km radalla puhtaasti pinnoitettua tietä on noin 1 - 2 km (riippuen reitinvalinnoista). Radat kulkevat pihapiirien ja talojen läheisyydessä, joten on syytä muistuttaa, ettei suunnistajat koskaan oikaise pihamaiden läpi. Pihamaa-alueet on merkitty karttaan tummanvihreällä värillä ja ne on syytä kiertää jopa hieman kauempaa. Yleisten teiden käyttö on sallittua, joten olkaa tarkkoina oman optimireitinvalinnan suhteen.

Tiedottaja

Emmi (yhteystiedot löytyvät tarvittaessa KeKaRa-blogin yhteystiedoista) 

SUUNNISTA PAIKALLE!

Mitä suunnistajilla on lupa odottaa? Ratamestarin turinoita huomisista rasteista.

Parempi myöhään kun ei milloinkaan.... Vain miten se meneekään? Rastirallitiimin vastuuhenkilönä ajattelin hieman, näin päivää ennen iltarastikauden aloitusta, valottaa huomisten suunnistuksen päälinjoja. 

Olemme KeKaRassa aloitelleet kahtena edellisvuotena iltarastikauden Vappuna hieman poikkeuksellisen vappusuunnistuksen merkeissä. Poikkeuksellisen siinä mielessä, että osa suunnistuksesta on tapahtunut Arppen koulun pihakartalla (1:2000) ja osa Sepänniemen alueella hieman vajaavaisella suunnistuskarttapohjalla (1: 10 000). Ensimmäisellä kerralla kylmä ja sateinen sää karkotti suunnistajat tapahtumastamme, mutta viime vuonna tämä iltarastikauden prologitapahtuma keräsi yli 60 suunnistajaa. Viime vuoden tuloksia voi käydä kurkkaamassa täältä. 

Tänä keväänä olemme suunnitelleet radat jälleen kerran niin, ettei yllätyksiltä vältyttäne. Jos nyt ei suunnisteta aivan ydinkeskustassa, niin lähellä kuitenkin. Lyhyemmillä radoilla suunnistettaan pihakartalla. Kokeneet kuntosuunnistajat saattavat kokea matkan liian lyhyeksi, mutta tätä kannattaa silti kokeilla (vaikkapa jäähyttelynä oman suorituksen jälkeen). Luvassa on nimittäin tarkkaa suunnistusta, jossa reitinvalinnat ja ennakointi ratkaisevat. 

Pidemmät radat kiemurtelevat puolestaan maastossa ja osa rasteista on ihan rehellisesti metsä. Viime päivien vesisateet ovat sulattaneet lumikinokset, joten rohkesimme viedä rastilippuja kuusikkojen keskelle. Millaisella tossulla matkaan kannattaisi siis lähteä? Nastarilla vai lenkkarilla? Kenkävalinnasta emme osaa sanoa juuta tai jaata. Ainakaan omat kenkäni eivät kastuneet torstaina, kun vein pitkän radan rasteja kartan reuna-alueille.  Pitkien ratojen rastipisteet eivät ole vaativia - ratojen idea on tällä kertaa reitinvalinnassa. Hurjimmat rastivälit ovat yli  1,5 km. Emme ole kuitenkaan unohtaneet pitkilläkään matkoilla sprintin sähäkkyyttä, sillä muutama rastipiste koulun alueelta tullaan leimaamaan ennen maalilippua. 

Huomiseksi on luvattu puolipilvistä (vai pitäisikö sen olla puoliaurinkoista?) ja + 10 astetta lämmintä eli aivan mahtavaa suunnistussäätä. Tulkaapa siis vappuautokulkueen nähtyänne Arppen koululle rastien bongaukseen! Suunnistuksen jälkeen on mahdollisuus siirtyä klo 13.00 alkavaan Arppen koulun vappukonserttiin Kiteesaliin. Siinäpä olisi Vappupäivälle ohjelmaa koko perheelle! 

Rasteilla nähdään! 

V hiihtolenkki: Tohmajärven laturetki

Sunnuntaina (1.3) suuntasin kekaralaisjoukkion mukana Tohmajärven laturetkelle, joka tänä vuonna nimettiin Siirin hiihdoksi. Lähdimme matkaan Akkala-Jouhkolan nuorisoseurantalolta, josta grafiikankin mukaan pääsee heti alkumetreillä huimalla kyydillä kohti Tohmajärveä. Latu-ura oli tuttu ja noudatteli samoja uria kuin aikaisempinakin vuosina. Tänä vuonna järviosuudet olivat hyvin hiihdettävissä, eikä tuulestakaan ollut haittaa. 

Tohmajärven laturetken plussat menevät makoisille munkkikahveille liikuntahallilla, vaihtelevalle hiihtomaastolle, positiiviselle lenkkiseurueelle sekä loppumatkasta näyttäytyneelle auringolle. 

IV hiihtolenkki: Rajahiihto

Tänään (28.2.) suuntasin kevättalven toiselle laturetkelle, sillä luvassa oli Kiteen Rajahiihto. En muista, milloin Rajahiihto hiihdettiin varsinaisesti ensimmäisen kerran, mutta muutamia kertoja kyseinen hiihto on tullut itselläni jo hiihdettyä. 

Kuluneella viikolla Kiteen leveysasteilla on ollut pitkin viikkoa lämpötilat plussan puolella ja lumikinokset ovat huvenneet varsin olemattomiin. Myös Rajahiihtojen järjestäjät saivat jännittää, pystytäänkö tapahtumaa ylipäätään järjestämään. Yöpakkaset kuitenkin pelastivat laturetken. Perjantaina ahkerat talkoolaiset siirsivät kärrytolkulla lunta aukkopaikoille ja laturetki voitiin hiihtää onnistuneesti läpi.

Tänään lähdin itse liikkeelle Riihijärven Matkaparkista (entinen koulu). Omat ensimmäiset hiihtomuistot Riihijärveltä ajoittuvat 90-luvun alkupuolelle, jolloin Riihijärven koululla järjestettiin hiihtokilpailuja. Muistan vieläkin, kuinka Aarne antoi lähtöviivalla lähtökäskyn meille nuorille hiihtäjille ja kuinka kuumaa mehua tarjottiin kisan päätteeksi (olisiko ollut peräti metallimukeista - voin tosin muistaa tämän väärinkin). Tänään hiihto tuntui heti alkumatkasta varsin makoisalta, joten jo alkukilometreillä tein päätöksen, ettei hiihtoa jätetä tänään vain yhteen (20 km) kierrokseen. 

Ensimmäinen virallinen huoltopiste oli Närsäkkälän Erän metsästysmajalla, jossa hiihtäjille oli tarjolla mm. kuumaa mehua sekä suolakurkkuja. Tästä matka jatkui leppoisasti kohti Rokkalaa. Tällä välillä mieleeni tulivat omat lapsuusajan hiihtolenkit rajan pinnassa rajamiesten ajamilla kelkkaurilla sekä junnuvuosien hiihtosuunnistuskilpailut. Mistä sitten nämä ajatukset päähän tulivatkaan? En tiedä. Ehkä maastossa oli jotain tuttua?

Aiempina vuosina pientä jännitystä aiheuttaneet laskuosuudet olivat tänä vuonna saaneet uudet latulinjaukset ja näin mäet olivat varmempia laskettavia kuin aiemmin. Eräänä vuonna taisinkin suhahtaa Rokkalan kylätalon pihaan aikamoista haipakkaa. Mielessäni tuolloin mietinkin, että tässä olisi paikallaan sellaiset laskettelurinteistä tutut oranssit verkot, johon epäonninen hiihtäjä olisi viimeistään takertunut kiinni. Mutta tänään osasin jo ennakolta varoa mäkeä (kylttikin mäen laella ohjeisti varovaisuuteen), ja selvisin perille ilman ylimääräistä dramatiikkaa. Toissa vuodesta latuprofiili oli muutenkin hieman muuttunut, sillä lenkki ei enää kiertänyt Valkeavaaran kautta. Ehkä nyt latu soveltuukin entistä paremmin aivan tavallisille kuntohiihtäjille, jotka eivät välttämättä kaipaa pitkiä ylämäkiä kavuttavaksi ja vauhdikkaita laskuja laskettavaksi.  

Yhteenvetona Rajahiihto saa plussat sakeasta hernekeitosta, säähän sopivasta mehusta (ei liian kuumaa), talkootyötä vaatineista, mutta erittäin mielekkäistä laduista sekä leppoisasta tunnelmasta. Kuulin, että myös saunaa ja avantoa oli kehuttu hiihtäjien keskuudessa, joten tämä täytynee kokea ensi vuoden Rajahiihdossa. 

III hiihtolenkki: Värtsilä

Keski-Karjalan laturetkikauden avasi tänään (22.2.) Värtsilän Kisan järjestämä Värtsilän laturetki. Kun muualta Pohjois-Karjalasta alkoi viikonlopun kuluessa tulla ilmoituksia hiihtotapahtumien peruuntumisista lämpöaallon puhaltaessa Itä-Suomen yli, Värtsilässä päästiin hiihtämään hienoilla latu-urilla. 

Tällä kertaa sain hiihtoseurakseni Keski-Karjalan Rastin suunnistajia. Näin sunnuntaisin innokas juoksuporukka on kokoontunut läpi talven joko Tohmajärvelle tai Kiteelle lenkkeilemään. Tänään lenkkarit olivat kuitenkin vaihtuneet suksiin ja seitsemän pihkaniskaa aloitti urakkansa Värtsilän Kylätalolta. Matka taittui reipastahtisesti mehu- ja evästaukoja pitäen. Hiihdimme ensin n. 20 km lenkin, joka kiersi Värtsilästä Niiralan kautta Sikkerivaaran kupeeseen ja edelleen Selkäkylälle, Suoniemelle ja Patsolaan. Koska keli oli hyvä ja joukkiomme tuntui varsin hyvävoimaiselta, kiersimme vielä reilun 6 km lenkin edellisen perään.

Kuten laturetkien teemaan kuuluu, myös tällä laturetkellä oli huoltopisteitä. Oman arvioni mukaan tarjolla ollut mehu oli sopivaa - ei liian kuumaa eikä liian haleaa. Myös hiillosmakkara ja pullakahvit maistuivat oikein makoisalta hiihtolenkin päätteeksi. Kaiken kaikkiaan kyseessä oli lämmin ja reipashenkinen laturetki.

Kuvia KeKaRan facebook-sivulta. 

II hiihtolenkki: Heinäjärvi ja Kankaanrinteet

Torstaina (19.2.) suuntasin kohti entisiä koulumaisemia Potoskavaaraan. Hiihtolenkkini suuntautui Heinäjärvelle ja jatkui siitä Heinäjärven ja Pienen Heinäjärven lähimaastoon. 

Heinäjärven lenkki sopii mainiosti kevättalven aurinkoisiin hiihtolenkkeihin. Lenkillä on sen verran pituutta (10 km), ettei matkalla ennätä pitkästymään, sillä suurin osa hiihtoajasta menee maisemien ihailuun. Aurinkoisina kevätpäivinä ladulla onkin melkoinen vilinä - toisin kuin näin sateisena ja harmaana helmikuisena päivänä. Latu kulkee aivan Heinäjärven rantaviivaa myötäillen, joten myöskään tuuli ja tuiverrus ei aiheuttane harmia hiihtäjille. 

Järven jäältä pääsee myös metsälenkille. Tämä alue on tullut minulle vuosien saatossa tärkeäksi, sillä olen useamman vuoden ajan järjestänyt Keski-Karjalan iltarasteja kyseisellä alueella. Olen myös päivittänyt taitojeni ja kykyjeni mukaan alueen karttalehteä, mutta siltikin suksien päältä maisemat näyttävät aivan erilaiselta kuin kartta kourassa. Jos hiihtely jäällä tuntuu liian helpolta, hiihto maastossa on jotain aivan muuta. Ainakin torstaina latu oli osittain huippu liukkaassa kunnossa pienen vesisateen jäljiltä. Pitopohjasuksilla kaikki nousut sujuivat kuitenkin ilman suurempia ongelmia. Ensikertalaisen kannattanee ottaa mäet hieman varovaisemmin, sillä mutkat ja vastaantulevat hiihtäjät saattavat aiheuttaa ylimääräistä sydämentykytystä. Sekä Heinäjärveltä että Korkeakankaantien varresta löytyy postilaatikko sekä ruutuvihko, johon hiihtäjät voivat jättää oman puumerkkinsä ja merkinnän saavutetuista hiihtokilometreistään. 

Kartta: 

1. Heinäjärvelle kannattaa suunnata kevättalvella nauttimaan auringosta. Järven ympäri matkaa tulee n. 10 km.
2. Kankaanrinteillä pääsee hiihtämään vaihtelevassa maastossa. Karttakuvan käppyrälle tuli matkaa n. 8,5 km.

I hiihtolenkki: Niinikumpu

Tämä mehtätyyppi on viime viikot tampannut lähialueen latuja ja tästä sainkin ajatuksen kirjailla positiivisessa hengessä hieman kokemuksiani hiihtolenkeiltä.

Tällä viikolla pyörähtää käyntiin Keski-Karjalan alueella eri tahojen järjestämät laturetket. Tarkoituksenani on kiertää mm. Värtsilän laturetki, Kiteen rajahiihto, Tohmajärven laturetki sekä mahdollisesti muita kylien (esim. Kyläpari) ylläpitämiä latuja. 
...Siis, jos vain kuntoa riittää. :)

I Hiihtolenkki: Niinikumpu

Ensimmäisenä (ti 17.2.) suuntasin kotiladulle, joka kulkee reittiä Peltola-Latutupa-Niinikumpu-Latutupa-Peltola. Matkaa tälle lenkille tulee tarkalleen 25 km. Tällä ladulla suksitaan ensi sunnuntaina myös Pajarin laturetki, joten melkeinpä koko lenkki tulikin jo näin ennakolta hiihdettyä. 

Peltolan latu-urasta vastaa kaupunki. Baana on ollut hyvässä kunnossa aina joulukuun puolesta välistä saakka ja täältä onkin tullut tänä talvena jo useampi kilometri kokoon suksittua. Latutuvalta matka jatkuu kohti Niinikumpua perinteisellä tyylillä. Latu-uraa on pohjustettu useamman viikon ajan ja ladulla on ollut varsin miellyttävä hiihdellä.  

Itse, entisenä hiihtosuunnistajana, olen aina tykännyt laduista, jotka ovat oikeasti keskellä metsää. No, metsässä on tietenkin mättäitä, juurakkoja, kiviä jne., jotka näkyvät ja tuntuvat hiihtäessä, mutta minua tämä ei ole koskaan haitannut. Päinvastoin. Kun taajama-alueella ollaan tuskailtu valtavien lumimassojen kanssa, on pakko todeta, ettei lunta ole liiaksi maastossa. Erityisesti isommissa kuusikoissa ja tiheissä taimikoissa lumipeite on varsin ohut, mutta tätä ei kannata harmitella tämän enempää. 

Maisemat tällä ladulla on mahtavat - Niinikummun suunnalta näkymät Ätäskölle ovat upeat. Erilaisten reittivariaatioiden kirjo ei ole tällä ladulla suunnattoman suuri, mutta noin 4,5 km päässä Latutuvalta voi tehdä täyskäännöksen ja sujutella siitä takaisin kohti reitin päätepistettä. Tällä kyseisellä välillä latu on tasainen eikä mäkiä ole juuri lainkaan, joten latu sopii erinomaisesti myös kuntohiihtäjille, jotka arastelevat suuria ja vauhdikkaita laskuja. 

Muokkaus 21.2.2015: Latutupa ei ole ollut enää vuosiin käytössä, mutta Ojamäentien toiselta puolelta löytyy viihtyisä Luppokota, joka on ollut nyt talviaikaan avoinna aina viikonloppuisin. Kodalla Kiteen Rämpijät tarjoavat hiihtäjille lämmintä mehua. Harvoin on niin kiire, ettei ennättäisi pysähtyä mehulle. :) 

 Kartta: 

1. Peltolan Luppokodan lenkki on 11 km ja täällä pääsee hiihtämään niin perinteistä kuin vapaata. Peltolasta löytyy 5 km ja 3 km valaistut ladut. 
2. Pitkä ja tasainen osuus ylittää Lietsonsuon.
3. Maisemat Niinikummussa ovat upeat. Lasku mäeltä voi olla kevätkeleissä hieman haastava, mutta auraten tästäkin selviää.