sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

V hiihtolenkki: Tohmajärven laturetki

Sunnuntaina (1.3) suuntasin kekaralaisjoukkion mukana Tohmajärven laturetkelle, joka tänä vuonna nimettiin Siirin hiihdoksi. Lähdimme matkaan Akkala-Jouhkolan nuorisoseurantalolta, josta grafiikankin mukaan pääsee heti alkumetreillä huimalla kyydillä kohti Tohmajärveä. Latu-ura oli tuttu ja noudatteli samoja uria kuin aikaisempinakin vuosina. Tänä vuonna järviosuudet olivat hyvin hiihdettävissä, eikä tuulestakaan ollut haittaa. 

Tohmajärven laturetken plussat menevät makoisille munkkikahveille liikuntahallilla, vaihtelevalle hiihtomaastolle, positiiviselle lenkkiseurueelle sekä loppumatkasta näyttäytyneelle auringolle. 



lauantai 28. helmikuuta 2015

IV hiihtolenkki: Rajahiihto

Tänään (28.2.) suuntasin kevättalven toiselle laturetkelle, sillä luvassa oli Kiteen Rajahiihto. En muista, milloin Rajahiihto hiihdettiin varsinaisesti ensimmäisen kerran, mutta muutamia kertoja kyseinen hiihto on tullut itselläni jo hiihdettyä. 

Kuluneella viikolla Kiteen leveysasteilla on ollut pitkin viikkoa lämpötilat plussan puolella ja lumikinokset ovat huvenneet varsin olemattomiin. Myös Rajahiihtojen järjestäjät saivat jännittää, pystytäänkö tapahtumaa ylipäätään järjestämään. Yöpakkaset kuitenkin pelastivat laturetken. Perjantaina ahkerat talkoolaiset siirsivät kärrytolkulla lunta aukkopaikoille ja laturetki voitiin hiihtää onnistuneesti läpi.

Tänään lähdin itse liikkeelle Riihijärven Matkaparkista (entinen koulu). Omat ensimmäiset hiihtomuistot Riihijärveltä ajoittuvat 90-luvun alkupuolelle, jolloin Riihijärven koululla järjestettiin hiihtokilpailuja. Muistan vieläkin, kuinka Aarne antoi lähtöviivalla lähtökäskyn meille nuorille hiihtäjille ja kuinka kuumaa mehua tarjottiin kisan päätteeksi (olisiko ollut peräti metallimukeista - voin tosin muistaa tämän väärinkin). Tänään hiihto tuntui heti alkumatkasta varsin makoisalta, joten jo alkukilometreillä tein päätöksen, ettei hiihtoa jätetä tänään vain yhteen (20 km) kierrokseen. 

Ensimmäinen virallinen huoltopiste oli Närsäkkälän Erän metsästysmajalla, jossa hiihtäjille oli tarjolla mm. kuumaa mehua sekä suolakurkkuja. Tästä matka jatkui leppoisasti kohti Rokkalaa. Tällä välillä mieleeni tulivat omat lapsuusajan hiihtolenkit rajan pinnassa rajamiesten ajamilla kelkkaurilla sekä junnuvuosien hiihtosuunnistuskilpailut. Mistä sitten nämä ajatukset päähän tulivatkaan? En tiedä. Ehkä maastossa oli jotain tuttua?

Aiempina vuosina pientä jännitystä aiheuttaneet laskuosuudet olivat tänä vuonna saaneet uudet latulinjaukset ja näin mäet olivat varmempia laskettavia kuin aiemmin. Eräänä vuonna taisinkin suhahtaa Rokkalan kylätalon pihaan aikamoista haipakkaa. Mielessäni tuolloin mietinkin, että tässä olisi paikallaan sellaiset laskettelurinteistä tutut oranssit verkot, johon epäonninen hiihtäjä olisi viimeistään takertunut kiinni. Mutta tänään osasin jo ennakolta varoa mäkeä (kylttikin mäen laella ohjeisti varovaisuuteen), ja selvisin perille ilman ylimääräistä dramatiikkaa. Toissa vuodesta latuprofiili oli muutenkin hieman muuttunut, sillä lenkki ei enää kiertänyt Valkeavaaran kautta. Ehkä nyt latu soveltuukin entistä paremmin aivan tavallisille kuntohiihtäjille, jotka eivät välttämättä kaipaa pitkiä ylämäkiä kavuttavaksi ja vauhdikkaita laskuja laskettavaksi.  

Yhteenvetona Rajahiihto saa plussat sakeasta hernekeitosta, säähän sopivasta mehusta (ei liian kuumaa), talkootyötä vaatineista, mutta erittäin mielekkäistä laduista sekä leppoisasta tunnelmasta. Kuulin, että myös saunaa ja avantoa oli kehuttu hiihtäjien keskuudessa, joten tämä täytynee kokea ensi vuoden Rajahiihdossa. 


sunnuntai 22. helmikuuta 2015

III hiihtolenkki: Värtsilä

Keski-Karjalan laturetkikauden avasi tänään (22.2.) Värtsilän Kisan järjestämä Värtsilän laturetki. Kun muualta Pohjois-Karjalasta alkoi viikonlopun kuluessa tulla ilmoituksia hiihtotapahtumien peruuntumisista lämpöaallon puhaltaessa Itä-Suomen yli, Värtsilässä päästiin hiihtämään hienoilla latu-urilla. 

Tällä kertaa sain hiihtoseurakseni Keski-Karjalan Rastin suunnistajia. Näin sunnuntaisin innokas juoksuporukka on kokoontunut läpi talven joko Tohmajärvelle tai Kiteelle lenkkeilemään. Tänään lenkkarit olivat kuitenkin vaihtuneet suksiin ja seitsemän pihkaniskaa aloitti urakkansa Värtsilän Kylätalolta. Matka taittui reipastahtisesti mehu- ja evästaukoja pitäen. Hiihdimme ensin n. 20 km lenkin, joka kiersi Värtsilästä Niiralan kautta Sikkerivaaran kupeeseen ja edelleen Selkäkylälle, Suoniemelle ja Patsolaan. Koska keli oli hyvä ja joukkiomme tuntui varsin hyvävoimaiselta, kiersimme vielä reilun 6 km lenkin edellisen perään.

Kuten laturetkien teemaan kuuluu, myös tällä laturetkellä oli huoltopisteitä. Oman arvioni mukaan tarjolla ollut mehu oli sopivaa - ei liian kuumaa eikä liian haleaa. Myös hiillosmakkara ja pullakahvit maistuivat oikein makoisalta hiihtolenkin päätteeksi. Kaiken kaikkiaan kyseessä oli lämmin ja reipashenkinen laturetki.

Kuvia KeKaRan facebook-sivulta. 


torstai 19. helmikuuta 2015

II hiihtolenkki: Heinäjärvi ja Kankaanrinteet

Torstaina (19.2.) suuntasin kohti entisiä koulumaisemia Potoskavaaraan. Hiihtolenkkini suuntautui Heinäjärvelle ja jatkui siitä Heinäjärven ja Pienen Heinäjärven lähimaastoon. 

Heinäjärven lenkki sopii mainiosti kevättalven aurinkoisiin hiihtolenkkeihin. Lenkillä on sen verran pituutta (10 km), ettei matkalla ennätä pitkästymään, sillä suurin osa hiihtoajasta menee maisemien ihailuun. Aurinkoisina kevätpäivinä ladulla onkin melkoinen vilinä - toisin kuin näin sateisena ja harmaana helmikuisena päivänä. Latu kulkee aivan Heinäjärven rantaviivaa myötäillen, joten myöskään tuuli ja tuiverrus ei aiheuttane harmia hiihtäjille. 

Järven jäältä pääsee myös metsälenkille. Tämä alue on tullut minulle vuosien saatossa tärkeäksi, sillä olen useamman vuoden ajan järjestänyt Keski-Karjalan iltarasteja kyseisellä alueella. Olen myös päivittänyt taitojeni ja kykyjeni mukaan alueen karttalehteä, mutta siltikin suksien päältä maisemat näyttävät aivan erilaiselta kuin kartta kourassa. Jos hiihtely jäällä tuntuu liian helpolta, hiihto maastossa on jotain aivan muuta. Ainakin torstaina latu oli osittain huippu liukkaassa kunnossa pienen vesisateen jäljiltä. Pitopohjasuksilla kaikki nousut sujuivat kuitenkin ilman suurempia ongelmia. Ensikertalaisen kannattanee ottaa mäet hieman varovaisemmin, sillä mutkat ja vastaantulevat hiihtäjät saattavat aiheuttaa ylimääräistä sydämentykytystä. Sekä Heinäjärveltä että Korkeakankaantien varresta löytyy postilaatikko sekä ruutuvihko, johon hiihtäjät voivat jättää oman puumerkkinsä ja merkinnän saavutetuista hiihtokilometreistään. 


Kartta: 
  1. Heinäjärvelle kannattaa suunnata kevättalvella nauttimaan auringosta. Järven ympäri matkaa tulee n. 10 km.
  2. Kankaanrinteillä pääsee hiihtämään vaihtelevassa maastossa. Karttakuvan käppyrälle tuli matkaa n. 8,5 km.

keskiviikko 18. helmikuuta 2015

I hiihtolenkki: Niinikumpu

Tämä mehtätyyppi on viime viikot tampannut lähialueen latuja ja tästä sainkin ajatuksen kirjailla positiivisessa hengessä hieman kokemuksiani hiihtolenkeiltä.

Tällä viikolla pyörähtää käyntiin Keski-Karjalan alueella eri tahojen järjestämät laturetket. Tarkoituksenani on kiertää mm. Värtsilän laturetki, Kiteen rajahiihto, Tohmajärven laturetki sekä mahdollisesti muita kylien (esim. Kyläpari) ylläpitämiä latuja. 
...Siis, jos vain kuntoa riittää. :)

I Hiihtolenkki: Niinikumpu

Ensimmäisenä (ti 17.2.) suuntasin kotiladulle, joka kulkee reittiä Peltola-Latutupa-Niinikumpu-Latutupa-Peltola. Matkaa tälle lenkille tulee tarkalleen 25 km. Tällä ladulla suksitaan ensi sunnuntaina myös Pajarin laturetki, joten melkeinpä koko lenkki tulikin jo näin ennakolta hiihdettyä. 

Peltolan latu-urasta vastaa kaupunki. Baana on ollut hyvässä kunnossa aina joulukuun puolesta välistä saakka ja täältä onkin tullut tänä talvena jo useampi kilometri kokoon suksittua. Latutuvalta matka jatkuu kohti Niinikumpua perinteisellä tyylillä. Latu-uraa on pohjustettu useamman viikon ajan ja ladulla on ollut varsin miellyttävä hiihdellä.  

Itse, entisenä hiihtosuunnistajana, olen aina tykännyt laduista, jotka ovat oikeasti keskellä metsää. No, metsässä on tietenkin mättäitä, juurakkoja, kiviä jne., jotka näkyvät ja tuntuvat hiihtäessä, mutta minua tämä ei ole koskaan haitannut. Päinvastoin. Kun taajama-alueella ollaan tuskailtu valtavien lumimassojen kanssa, on pakko todeta, ettei lunta ole liiaksi maastossa. Erityisesti isommissa kuusikoissa ja tiheissä taimikoissa lumipeite on varsin ohut, mutta tätä ei kannata harmitella tämän enempää. 

Maisemat tällä ladulla on mahtavat - Niinikummun suunnalta näkymät Ätäskölle ovat upeat. Erilaisten reittivariaatioiden kirjo ei ole tällä ladulla suunnattoman suuri, mutta noin 4,5 km päässä Latutuvalta voi tehdä täyskäännöksen ja sujutella siitä takaisin kohti reitin päätepistettä. Tällä kyseisellä välillä latu on tasainen eikä mäkiä ole juuri lainkaan, joten latu sopii erinomaisesti myös kuntohiihtäjille, jotka arastelevat suuria ja vauhdikkaita laskuja. 

Muokkaus 21.2.2015: Latutupa ei ole ollut enää vuosiin käytössä, mutta Ojamäentien toiselta puolelta löytyy viihtyisä Luppokota, joka on ollut nyt talviaikaan avoinna aina viikonloppuisin. Kodalla Kiteen Rämpijät tarjoavat hiihtäjille lämmintä mehua. Harvoin on niin kiire, ettei ennättäisi pysähtyä mehulle. :) 



 Kartta: 
  1. Peltolan Luppokodan lenkki on 11 km ja täällä pääsee hiihtämään niin perinteistä kuin vapaata. Peltolasta löytyy 5 km ja 3 km valaistut ladut. 
  2. Pitkä ja tasainen osuus ylittää Lietsonsuon.
  3. Maisemat Niinikummussa ovat upeat. Lasku mäeltä voi olla kevätkeleissä hieman haastava, mutta auraten tästäkin selviää.

tiistai 30. joulukuuta 2014

Kuvapäiväkirja 27.12.2014 - 4.1.2015


Kuvia viikon varrelta

Osoitus siitä, että opettajilla on kadehdittavan pitkät lomat on, että pidin joulu- ja hiihtoloman peräjälkeen. Joulun seudun vietin Kiteellä perheen kanssa, mutta vuoden vaihtuminen tuli todistettua Ylläksen suunnalla. Tässäpä pieni kuvapäiväkirja "hiihtolomalta". 


Kuva 1: Sunnuntaina lämpömittari näytti mökillä -29 astetta, joten suuntasin lämpöladulle Äkäslompolon puolelle. Päivällä lämpötila olikin rinteen juuressa siedettävät -19 astetta, mutta lenkille lähtiessä oli pakkanen ennättänyt jälleen kiristyä. Leppoisa lenkki siis -25 pakkaslukemissa. 


Kuva 2: Lunta on jo täällä pohjoisessa mukavasti, mutta päivänvaloa hintsusti. Tiistaina meinasi tulla porokolari, kun poropari oli parkkeerannut mäkeen juuri mutkan taakse. Siinä hetken silmätysten oltiin, porot sekä Emmi, ennen kuin tajuttiin jotain väistöliikkeitä tehdä. Onneksi selvittiin säikähdyksellä ja matkamme jatkui omiin suuntiimme.



Kuva 3: Vuoden viimeisenä päivänä Aurinkokin näyttäytyi hetken aikaa.



Kuva 4: Vuoden 2015 ensimmäinen hiihtolenkki suuntautui torstaina Latvamajan suuntaan ja vähän siitä eteenpäin. Mahtava keli ja sukset "pelasi" hienosti edellisillan vesisateen jäädyttämillä laduilla. 



Kuva 6: Viimiset hiihtolenkit tunturille.

Kirsi ja Ville
Kiitos, että saimme (jälleen) majoittua Palovaaralla. 






sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Etsitään täydellistä joulukuusta?

Monissa perheissä joulukuusi kuuluu ehdottomasti jouluun. Meilläkin isä tuo joulun alla useamman kuusen pihaan koko perheen arvioitavaksi. Kuusikandidaateista valikoituu tupaan joulun ajaksi kaunein, tuuhein ja eniten käpyjä sisältävä yksilö.  

Joko sinulla on joulukuusi katsastettuna? Kuusen hankkiminen voi olla monella monen vaivan ja tuskan takana: kuusta ei saa kaataa toisen mailta ja suurien kaupunkien joulukuusikauppiaat saattavat pyytää aivan valtavia rahasummia pienestä kuusipahasesta. Mikäli omaa metsää ei ole ja eikä näin ollen omaa kuusta, mieleeni tulee parikin vaihtoehtoa (laillista) kuusen hankintaan. Tässä seuraavassa yksi aika hauska tapa hankkia oma joulukuusi. Tässä vaihtoehdossa kuusta voi lähteä hakemaan koko perheen voimin, luonnossaliikkumisesta samalla nauttien. 

Metsänhoitoyhdistykset järjestävät nyt toista kertaa joulukuusikätköilyn. Ajatuksena joulukuusikätköilyssä on muistuttaa ihmisiä siitä, ettei joulun alla kannata lähteä joulukuusivarkaisiin, sillä  joulukuusen hakeminen toisen metsästä ei kuulu jokamiehen oikeuksiin. Mutta... ensi lauantaina metsänhoitoyhdistykset julkaisevat koordinaatteja paikoista, joihin on merkitty punaisella kuitunauhalla joulukuusi, jonka voi vapaasti käydä hakemassa. Geokätköilyn hengessä järjestettävässä tapahtumassa on mukana myös Pohjois-Karjalan metsänhoitoyhdistys. (Vielä tosin saadaan jännittää, löytyykö kätkökuusia myös tästä Kiteen alueelta vai täytyykö lähteä hieman kauemmas.) Metsänhoitoyhdistykset julkaisevat joulukuusien koordinaatit lauantaina 13.12 klo 8.00 osoitteessa http://www.mhy.fi/joulukuuset. Lisätietoa joulukuusikätköilystä voi käydä katsastamassa osoitteessa http://www.mhy.fi/pohjois-karjala/

Ei muuta kuin kuusimetsälle! :) 


Joulukuusen tunnistaa... joulupalloista.



Telmalle kiitos kuvista!