Ratamestarin puuhastelua

Syksy: rapisevat lehdet, ruskean värin eri sävyt aina keltaisen vivahteesta punaiseen, vanhojen sienien tuoksu, kostea heinä ja hirvikärpäset. Tätä on odotettu. Syksy. Se on täällä taas. (Kirjoittajan kommentti: Hirvikärpäsiä ei kyllä ollut ikävä!)

Hirvikärpäsiä riittää

Jo useampana syksynä meidän ratamestaritiimillä  on ollut tapana järjestää Keski-Karjalan iltarastit kotimaisemissamme. Monena syksynä meidän rastit ovat olleet ne suunnistuskauden viimeiset tai viimeisimmät. Monena syksynä olemme olleet Kankaanrinteillä Heinäjärven rannalla. Monena syksynä samaan aikaan 2/3 ratamestaritiimistämme on ollut metsätaitokisoissa Etelä-Savossa (ja ainakin kerran oli 3/3). Monena syksynä sateen uhka suunnistuspäivän on ollut suuri. Ja monena syksynä iltarastit ovat yllätykseksemme (= positiivinen yllätys) koonneet runsaasti suunnistajia, vaikka iltarastikausi onkin ollut jo loppusuoralla.

Tänä syksynä jotain muuttuu. Toki edelleen toivomme suurta joukkoa kuntosuunnistajia mukaan kokemaan keski-karjalalle tyypilliset mäkirikkaat ja reheväkasvuiset maastot,  ja toki toivoimme aurinkoista ja lempeää syyssäätä iltarasteillemme. Muutokset liittyvät ajankohtaan ja karttaan. Tänä syksynä iltarastimme eivät ole KeKaRan kuntosuunnistuskauden viimeiset. Vielä myöhemmin syyskuulla suunnistajat pääsevät nauttimaan Tolosemäen nopekulkuisista kangasmaastoista kuin myös Hutsin supikoista illan pimeinä tunteina. Tänä syksynä taidamme olla kaikki paikalla, sillä metsätaitokisarupeama huipentuu osaltamme parin viikon päässä oleviin Sastamalan SM-kisoihin. Tänä syksynä Kankaanriteet vaihtuvat Korkeakankaan maastoihin. Tänä syksynä osa teistä suunnistajista pääsee aivan uudelle karttalehdelle rasteja etsimään ja osa verestämään muistoja Kankaan vaihtelevissa ja osin haastavissa maastoissa. 

Heinämeri huojuu tuulessa

Milloinkahan Korkeakankaan kartalla on suunnistettu viimeksi? Itse ennätin muutamia kertoja toimimaan ratamestarina joskus 90-luvulla.Tuolloin kuntosuunnistuksien lähtöpaikkana oli urheilukenttä tai Korkeakankaan koulun pihanpiirin grillikatos. Ikää tällä suunnistajalla olisiko ollut 12-15 vuotta. Tuolloin en omistanut kokemusta vielä B-radan suunnistamisesta, puhumattakaan A-radasta. Suunnistusajatus oli raakileen tasolla eikä radoissa ollut ajatuksen häivääkään siitä, että tapahtuma toisi suunnistajalle onnistumisen elämyksiä, esittelisi hienoja suunnistusmaastoja ja nostattaisi suunnistusfiilistä. Tuolloin radat tuli suunniteltua hyvinkin karulla tyylillä: A-rata 6 km, B-rata 5 km jne. Rasti tuohon, tuohon ja tuohon. 

Ehkäpä tässä vuosien saatossa on jotain pääkoppaan tarttunut niin muiden ratamestareiden iltarasteilta kuin omiltakin. Tulkaa siis kokeilemaan ja kertomaan, kuinka tällä kerralla ratamestaritiimimme onnistui. 

Lasten ja nuorten radat

Lasten radoista RR- ja TR-radat kulkevat kauniilla kangasalueella, johon aktiiviset enduroharrastajat ovat tehneet runsaasti polkuja. Polkujen määrä osaltaan helpottaa lasten liikkumista maastossa, mutta samalla runsas polkuverkosto tuo omat haasteensa, sillä kartalla on paljon luettavaa. Suunnistajan onkin siis oltavat tarkkana polku-urien kanssa. Aivan nuorimpien (RR- ja TR) kartta on tehty mittakaavaan 1:7500 ja kartta on tulostettu lapsen käteen sopivaan kokoon (A5). RR-ratojen rastimääritteet löytyvät ilmoitustaululta sekä kilpailuohjeista. Toivottavasti mahdollisimman moni huoltaja käy rastimääritteet ennakolta läpi nuoren suunnistajansa kanssa.

Nuoret eli H/D14 ja sitä vanhempien suunnistusradat pyörähtävät kilpailualueen monimuotoisemmalla alueilla. Nuori suunnistaja voi tukeutua reitinvalinnoissaan selkeisiin kuvionrajoihin sekä aluetta halkoviin teihin,  polkuihin ja ajouriin. Ratamestari vinkkaa ottamaan kompassin mukaan. Lähes kaikki radat käyvät Piimäjärventien toisella puolella. Tien ylittäminen on sallittu ainoastaan valvotusta kohdasta. Toki tietä saa käyttää, mutta silloin on muistettava, että suunnistaja eteenee tien vasenta laitaa aina ylityspaikalle saakka. Tienylityksessä on valvojia sekä juomapiste :).  Kartat ovat mittakaavassa 1:10 000 ja tulostettu A4-arkille.

Antoisia suunnistushetkiä! 

Lasten ratojen ratamestari Emmi

Ratamestarin reitinvalinnat, osa 3

Niin se kesä saapui tänne Pohjois-Karjalaankin. Vielä huhtikuun puolessa välin Tolosenmäen maastoissa oli lunta niin, että kumisaappaan varsi ei tahtonut riittää suunnistusaluetta kartoittaessa. Noin kuukautta myöhemmin lumesta ei ole tietoakaan ja maastoa värittää kaunis vehreys. 

Ratamestarityöt kansallisten osalta olivat jäässä talven kylmimpinä päivinä. Muutaman kerran kokoonnuimme päivitämään tilannetta erinäisissä yhteyksissä. Huhtikuun viikonloput ovat sen sijaan menneetkin maastoa tutkiskellessa sekä ratasuunnitelmia tehdessä. Kevään aikana onkin tahti sitten kiihtynyt: infotilaisuuksia on järjestetty, sähköposteja lähetelty, prikkoja viritelty, karttoja tulosteltu ja polku-uria päivitelty. 

Mielenkiintoinen urakka alkaa olla nyt loppusuoralla. Ratamestarina en voi kuin odottaa lasten kommentteja suunnistuksen jälkeen ja ottaa opiksi tästä kokemuksesta.  :)

Eväät mukana maastoretkillä

Vielä sitä lunta on (Kuva 16.4.2016)

Ratamestarin reitinvalinnat kohti kansallisia, osa 2

Joulukuu 2015, ja erityisesti Joulu, tullaan todennäköisesti muistamaan siitä, ettei maisemaa korista valkea lumipeite. Näillä korkeuksilla on monena aikasempana jouluna päässyt jo hiihtämään, mutta nyt täytyy keksiä muuta aktiviteettia pyhäpäivien viettoon.  

Voi tästä lumettomuudesta jotain positiivistakin löytää. Nyt on hyvä liikkua metsässä: ei ole itikoita, ei nokkosia, ei korkeita horsmikkoja ja karhutkin lienevät jo talvi unilla? Nyt onkin siis erinomainen mahdollisuus kierrellä kisamaastossa kisaratoja suunnittelemassa. Muutamia kertoja siellä olenkin  pyörinyt, joten pieniä ajatuksia rastireitistä sekä lasten radoista on jo mielestä itämässä. 

Mitä muuta kisajärjestelyihin kuuluu? Tällä hetkellä rekrytoidaan innokaita talkoolaisia mukaan. Myös ratamestarit ovat kokoontuneet ja sopineet joistakin suuntaviivoista kilpailujen suhteen. Tästä on hyvä jatkaa... 

Ratamestarin reitinvalinnat kohti kansallisia, osa 1

Kaipa tämän tiedon uskaltaa jo julkaista, sillä tieto löytyy jo SSL:n IRMa-palvelusta: KeKaRan järjestää kansalliset suunnistuskilpailut ensi keväänä. Junnuvuosinani, silloin kuin kansallisia kisojakin järjestettiin joka kylässä ja pitäjässä, KeKaRakin järjesti kisoja vuosittain. Välillä kiinnostus suunnistusta kohtaan on hiipunut niin yleisellä tasolla kuin henkilökohtaisestikin, mutta nyt on havaittavissa ollut laajaakin hypetystä tämän lajin ympärillä. Itsehän olen täysin hurahtanut tähän lajiin - kuntoilumielessä. Kuinka monta vuotta edellisistä kisoista sitten on? Tähän minä en osaa vastata, mutta useampi vuosi tässä on kuitenkin taukoa pidetty ja voimia kerätty.

Aioin tämän Mehtätyyppi-blogini kautta tuoda esille ajatuksia ja kokemuksia siitä, mitä ensi kevään suunnistuskisat herättävät minussa ja miten aistin seuramme tunnetiloja prosessin eri vaiheissa. Ainakin tällä hetkellä fiilikset ovat korkealla. On mielenkiintoista seurata ja olla mukana tässä prosessissa, jossa joudumme aloittamaan meille lähes tuntemattomista lähtökohdista. Kaikki mitä suunnittelemme ja teemme, on suurelle osalle meistä seura-aktiiveista uutta ja ennen kokematonta. Toivottavasti pystymme kääntämään tämän omaksi eduksemme.

Koska sain kisaorganisaatiossa itselleni roolin lasten ratojen ratamestarina, intouduin tänään penkomaan omia kisakarttojani suunnistusurani alkumetreiltä. Muutama tunti tässä onkin nyt vierähtänyt karttoja ihmetellessä. Yllättävätkin muistot ovat palautuneet mieleen niin Keski-Karjalan Rastin kuin Rasti-Pielisenkin ajoita. Terveisiä vaan kaikille teille, jotka ovat yhdessä olleet rasteja etsimässä ympäri Suomen vuosina 1994-2004!

Tässä muutamia ratapoimintoja KeKaRan omista kisoista vuosilta 1994-1996. 

KeKaRan kansalliset Tohmajärvellä Vatalassa 1994. Rata D10 RR.

KeKaRan kansalliset Tohmajärvellä Vatalassa 1994. Rata D10RR.

KeKaRan kansalliset Tohmajärvellä Valkealammella 1995. Rata D12TR

Koulujenväliset suunnistukset Tohmajärvellä Lehminotkossa 1995 tai 1996. Rata D12TR.

Hiihtokautta odotellessa

Maa on saanut viimein lumipeitteen (tosin loskaisen sellaisen) ja kohta saan toivottavasti kantaa Peltolan purunradan varteen sauvojen lisäksi myös sukset. Tällä viikolla luettiin Koti-Karjalan talviliitteestä mukava uutinen siitä, että Kiteen latuverkoistosta tullaan pitämään erityisen hyvää huolta myös tänäkin talvena. Latupohjaa onkin paranneltu syksyn mittaan purulla ja lanauksella ja hiihtäjien parkkipaikka on siirtynyt terveyskeskuksen pihalle (Arppentien varteen), mistä on tehty valaistua latupohja suoraan Peltolan tutuille latu-urille. Nyt vain odotellaan sitä lunta... 

Hiihtokelejä odotellessa olen yrittänyt hakea hiihtofiilistä kipittelemällä latu-urilla sauvojen kanssa. Pariin otteeseen on tullut lenkkeiltyä muuallakin, kuten KeKaRan yhteislenkillä Kesälahdella Sortolammen maastoissa, Tohmajärvellä Kaurilan kankailla ja kotipuolessa. Tästä todisteena lenkkikäppyrä Sortolammelta, mistä löytyy niin mukavat lenkkimaastot kuin myös vaihtelevat suunnistus- ja hiihtomaastot kuntoiluun. Kesälahden Urheilijat ovat sijotelleet alueelle kiintorasteja, joita voi jokainen käydä bongailemassa kartan kanssa. Kartta on tulostettavissa KesU:n sporttisaitti-sivulta: Kiintorastit (ITÄ), Kiintorastit (LÄNSI)

KeKaRan yhteislenkki 1.11.2015 Kesälahdella

KeKaRan päättäjäisten yhteydessä suunnistettiin Potoskavaarassa. Matka n. 12 km.

 

Jalkaisin Tohmajärvellä

Tänään jalat veivät Tohmajärven retkeilyreiteille: Kemien luontopolku + Aconitum-reitti. No, emme nyt ihan kulkeneet koko matkaa opastetuilla retkeilyreitellä. Matkaa tämän päivän kävelylle tuli reipas 14 km. 

Valloitetut vaarat: Oravaara, Hernevaara, Palovaara, Piilovaara, Jalajanvaara ja Raumanvaara.