Ratamestarin reitinvalinnat kohti kansallisia, osa 1

Kaipa tämän tiedon uskaltaa jo julkaista, sillä tieto löytyy jo SSL:n IRMa-palvelusta: KeKaRan järjestää kansalliset suunnistuskilpailut ensi keväänä. Junnuvuosinani, silloin kuin kansallisia kisojakin järjestettiin joka kylässä ja pitäjässä, KeKaRakin järjesti kisoja vuosittain. Välillä kiinnostus suunnistusta kohtaan on hiipunut niin yleisellä tasolla kuin henkilökohtaisestikin, mutta nyt on havaittavissa ollut laajaakin hypetystä tämän lajin ympärillä. Itsehän olen täysin hurahtanut tähän lajiin - kuntoilumielessä. Kuinka monta vuotta edellisistä kisoista sitten on? Tähän minä en osaa vastata, mutta useampi vuosi tässä on kuitenkin taukoa pidetty ja voimia kerätty.

Aioin tämän Mehtätyyppi-blogini kautta tuoda esille ajatuksia ja kokemuksia siitä, mitä ensi kevään suunnistuskisat herättävät minussa ja miten aistin seuramme tunnetiloja prosessin eri vaiheissa. Ainakin tällä hetkellä fiilikset ovat korkealla. On mielenkiintoista seurata ja olla mukana tässä prosessissa, jossa joudumme aloittamaan meille lähes tuntemattomista lähtökohdista. Kaikki mitä suunnittelemme ja teemme, on suurelle osalle meistä seura-aktiiveista uutta ja ennen kokematonta. Toivottavasti pystymme kääntämään tämän omaksi eduksemme.

Koska sain kisaorganisaatiossa itselleni roolin lasten ratojen ratamestarina, intouduin tänään penkomaan omia kisakarttojani suunnistusurani alkumetreiltä. Muutama tunti tässä onkin nyt vierähtänyt karttoja ihmetellessä. Yllättävätkin muistot ovat palautuneet mieleen niin Keski-Karjalan Rastin kuin Rasti-Pielisenkin ajoita. Terveisiä vaan kaikille teille, jotka ovat yhdessä olleet rasteja etsimässä ympäri Suomen vuosina 1994-2004!

Tässä muutamia ratapoimintoja KeKaRan omista kisoista vuosilta 1994-1996. 

KeKaRan kansalliset Tohmajärvellä Vatalassa 1994. Rata D10 RR.

KeKaRan kansalliset Tohmajärvellä Vatalassa 1994. Rata D10RR.

KeKaRan kansalliset Tohmajärvellä Valkealammella 1995. Rata D12TR

Koulujenväliset suunnistukset Tohmajärvellä Lehminotkossa 1995 tai 1996. Rata D12TR.

Hiihtokautta odotellessa

Maa on saanut viimein lumipeitteen (tosin loskaisen sellaisen) ja kohta saan toivottavasti kantaa Peltolan purunradan varteen sauvojen lisäksi myös sukset. Tällä viikolla luettiin Koti-Karjalan talviliitteestä mukava uutinen siitä, että Kiteen latuverkoistosta tullaan pitämään erityisen hyvää huolta myös tänäkin talvena. Latupohjaa onkin paranneltu syksyn mittaan purulla ja lanauksella ja hiihtäjien parkkipaikka on siirtynyt terveyskeskuksen pihalle (Arppentien varteen), mistä on tehty valaistua latupohja suoraan Peltolan tutuille latu-urille. Nyt vain odotellaan sitä lunta... 

Hiihtokelejä odotellessa olen yrittänyt hakea hiihtofiilistä kipittelemällä latu-urilla sauvojen kanssa. Pariin otteeseen on tullut lenkkeiltyä muuallakin, kuten KeKaRan yhteislenkillä Kesälahdella Sortolammen maastoissa, Tohmajärvellä Kaurilan kankailla ja kotipuolessa. Tästä todisteena lenkkikäppyrä Sortolammelta, mistä löytyy niin mukavat lenkkimaastot kuin myös vaihtelevat suunnistus- ja hiihtomaastot kuntoiluun. Kesälahden Urheilijat ovat sijotelleet alueelle kiintorasteja, joita voi jokainen käydä bongailemassa kartan kanssa. Kartta on tulostettavissa KesU:n sporttisaitti-sivulta: Kiintorastit (ITÄ), Kiintorastit (LÄNSI)

KeKaRan yhteislenkki 1.11.2015 Kesälahdella

KeKaRan päättäjäisten yhteydessä suunnistettiin Potoskavaarassa. Matka n. 12 km.

 

Jalkaisin Tohmajärvellä

Tänään jalat veivät Tohmajärven retkeilyreiteille: Kemien luontopolku + Aconitum-reitti. No, emme nyt ihan kulkeneet koko matkaa opastetuilla retkeilyreitellä. Matkaa tämän päivän kävelylle tuli reipas 14 km. 

Valloitetut vaarat: Oravaara, Hernevaara, Palovaara, Piilovaara, Jalajanvaara ja Raumanvaara. 

Lähiseutumatkailua jalkapatikassa

Sääennusteita kauniimmat syyspäivät johdattivat minut ja siskoni tällä viikolla useampaan kertaan liikkumaan lähialueen maastoihin. Ensimmäisinä päivinä seurassamme oli Viki-koira, joka intopinkeänä kinusi mukaamme maastokävelyille Matkalammelle ja Orsunmäelle. Muutaman kerran tosin jätimme tämän innokkaan otuksen kotiin uikuttamaan ja suuntasimme hieman erilaisille lenkkipoluille ihmisten ilmoille.  

Hutsin luontopolut

Tiistaiaamuna suunnistimme sateesta huolimatta Kiteen luontopoluille Hutsiin. Hutsista löytyy muutaman kilometrin mittainen Matin polku ja Kiteenjärven ja Hyypiin väliseltä harjulta Pajarin polku. Näitä lyhyitä lenkkejä yhdistää yhdyspolku, joka johdattaa kuntoilijat Hutsin purunradoilta Savikon kautta Pajarinmäelle. 

Hutsin poluilla ja Kiteenjärven rantakoivikossa. Kuvat: Telma

Onneksi meillä oli sen verran paikallistuntemusta alueesta, että tiesimme mistä olimme tulossa ja minne olimme menossa, sillä aivan jokaista opaskylttiä emme matkalla onnistuneet huomaamaan.  Monille, vaellusta ja retkeilyä harrastaville,  on tuttua, että reitti on merkitty maastoon, kuten puihin ja kiviin, väriläiskillä. Tallaamamme yhdyspolku oli saanut sinisen väritunnisteen, mistä tiesimme mm. viime keväistä harvennushakkuualuetta ylittäessämme olevamme oikeassa suunnassa, vaikka polku olikin kadonnut hakkuutähteen alle.  Valitettavasti saimme huomata, että osa poluista kärsii kävelijöiden puutteesta, sillä heinät ja saniaiset peittivät polut varsinkin rehevimmillä alueilla. Pitäisikö myös täälläkin järjestää polunpolkutalkoot? Kuka lähtee mukaan meidän kanssa tallaamaan polkua auki? 

Kuvat: Telma

Heti alkumetreistä saakka Aurinko ilahdutti meitä näyttäytymällä sumuisen aamun jälkeen. Matkaa koko lenkille tuli aika tarkalleen 9,0 km ja aikaa käytimme 1:50 h, mikä sisälsi mm. maisemien ihastelun Pajarinmäellä ja valokuvauksen reitin varrella. Ne, joille Hutsin ympäristö on tuttu, tietävätkin liikuntakeskuksen lähiympäristön vaativuuden. Paita tulee varmasti tällä patikkaretkellä selkäpuolelta kostumaan, mikäli matkavauhdin pitää reippaana ja ainakin jos pukee vaatetta päälle enemmän kuin on tarvetta. 

Hutsi, Savikko ja Pajarinmäki

Hatunvaara

Torstaina liikuimme sauvakävellen kotimaisemissa ja pyörähdimme Hatunvaaran hanhileirillä. Keski-Karjalan Luonto ry:n Hanhileiri on kasattu Hatunvaaran mäelle jo useampana vuotena näin syys-lokakuun vaihteessa. Leirillä saa vierailla vapaasti ja paikanpäältä löytyykin mm. puolijoukkueteltta, nuotiopaikka sekä infoa yhdistyksen toiminnasta. Vilkkaimpina muuttopäivänä leiristä on mahdollisuus bongata runsaasti niin lintuja kuin lintuharrastajia.

Tällä kertaa hanhia ei näkynyt (olivat jo ennättäneet muuttaa etelään) eikä muitakaan lintuja (tai lintubongareita), mutta maisemia tuli ihailtua. Hatunvaara on sen verran korkea vaara (153 metriä merenpinnasta) Kiteen itäisellä vaara-alueella, että mäeltä näkee pitkälle pitkälle Tohmajärven suuntaan tai vaikkapa naapurimaan puolelle. 

Välivaara-Hatunvaara-Hatunvaara

Linkit: 

Keski-Karjalan Luonto ry

Kiteen ulkoilu ja reittikartat  (Vinkki: täältä löytyy mm. Hutsin kiintorastikartat)

Ratamestarin lausunto

Ratamestari on suurella mielenkiinnolla seurannut jo useamman päivän ajan Ilmatieteen laitoksen ennustetta tulevalle viikonlopulle. Kaikkea on luvattu aina sateesta pilvipoutaan ja auringonpaisteeseen, aivan kuten syyskuiseen säähän kuuluukin, joten vielä saamme jännityksellä odottaa tulevan lauantain säätä.

Kartat lähtivät hetki sitten tulostukseen, joten tässä vaiheessa voidaankin jo paljastaa viimeisten iltarastien juoni. Tällä kertaa A- ja B-radan juoksijat saavat nauttia löytämisen riemusta ja leimauksen ilosta, sillä A-radalle on mahdutettu kaiken kaikkiaan 27 rastia ja B-radallekin 23. Rastiliput tulevat olemaan vierivieressä, sillä suunnistamme 1:7500 kartalla varsin kompaktilla alueella. Useammallakin rastilla käydään useampaankin kertaan, joten nyt vaaditaan tarkkuutta niin rastilta lähtiessä kuin rastille tullessa. Vaikka lyhyet rastivälit houkuttelevat nopeatempoiseen suunnistukseen, kannattaa sekunti tai kaksikin käyttää siihten, että tietää minne on menossa.   Pienipiirteinen suppamaasto takaa käyräsuunnistusmaisen-fiiliksen, sillä muuta luettavaa kartalla ei ole käyrien lisäksi muutamia kuvionrajoja ja polkuja lukuunottamatta.

Ratamestarin johtoajatuksena on ollut, että suunnistajat saisivat nauttia mahdollisimman paljon nopeakulkuisesta kuusikkokankaasta. (Kuva maastosta löytyy tuosta vasemmanpuoleisesta sivupalkista. Näyttää hienolle, eikö? :)). Erityisesti lyhyemmillä radoilla tästä on pidetty huolta. Jotta A- ja B-rataan tulisi hieman haastetta, on sinne laitettu muutama pakollinen saniais-horsmikko-siirtymä, jotta meno ei äidy aivan holtittomaksi juoksukisailuksi. Jokaisella radalla suunnistaja käy näyttäytymässä erityisellä media-/radio-/yleisörastilla. Se, onko rastilla sitten muuta yleisöä kuin valtava joukko hirvikärpäsiä, jää nähtäväksi. 

Tälläkin kerralla Kankaanrinteille on laadittu lapsille suunnattu RR-rata. Rastireitillä nuori suunnistajanalku voi tulla testaamaan oikean suunnistuskisan tuntua vaikkapa ensi viikon Ruska-Rasteja silmällä pitäen.  RR-radan siimari kiertelee siis maastossa samoilla alueilla, missä moni muukin suunnistaja rastilippuja haeskelee, joten ratamestarin toiveena on, että siimari ylitetään/alitetaan varovasti. 

Tervetuloa suunnistamaan Kankaanrinteille! Lauantaina nähdään! 

Kankaanrinteillä syksyllä 2013

Keski-Karjalan iltarastit 26.9.2015 Kankaanrinteillä

Radat

Viimeisillä kesän 2015 Keski-Karjalan iltarasteilla on valittavana viisi rataa: 

• A-rata 6,6 km (27 rastia)
• B-rata 4,9 km (23 rastia)
• C-rata 3,3 km (17 rastia)
• D-rata 1,4 km (5 rastia)
• E-rata on rastireittirata (RR) 2,2 km (5 rastia)  

Ratamestarin ratakuvaukset on nyt luettavissa omasta blogipostauksesta: Ratamestarin lausunto (Julkaistu 23.9.2015). 

 

Ilmoittautuminen

Ilmoittautuminen tapahtuu suunnistuspaikalla tapahtuman järjestäjille. Ilmoittautumisen yhteydessä  suoritetaan karttamaksu ja ilmoitetaan emit-numero. Maaliin saapumisen jälkeen ilmoittaudutaan vielä järjestäjille, että on päästy turvallisesti pois metsästä. Kinkkisissä tilanteissa voi soittaa ratamestareille, joiden puhelinnumerot ilmoitetaan lähtöpaikalla. Hätätapauksessa soitetaan hätänumeroon.

 

Osanottomaksu

Seuran jäseniltä karttamaksu on 2 euroa ja ulkopuolisilta 4 euroa. Alle 18-vuotiaat pääsevät suunnistamaan ilmaiseksi. HUOM! LiikuNYT!-kampanjaan osallistuvat pääsevät suunnistamaan ilmaiseksi. 

 

Leimausjärjestelmä

Käytössä on emit-leimaus. Emitin numero tulee ilmoittaa suunnistuspaikalla. Voit vuokrata seuralta emit-kortin käyttöösi 2 euroa/suunnistus. 

 

Opastus

Lähtöpaikka sijaitsee Kiteellä Kantosyrjässä. Suunnistuspaikan osoite on (lähellä) Korkeakankaantie 75 (N/lat: 6887279, E/lon 676424).  Suunnistuspaikalle on opastus Korkeakangas-Uusi-Värtsilä-tieltä.  Opastus on paikoillaan klo 11.30 mennessä.

Pysäköinti

Suunnistuspaikka sijaitsee peltoalueella, jossa on runsaasti tilaa autojen pysäköintiin. Sadekelillä autot paikoitetaan Korkakankaantien varteen. Tällöin paikalle saapuvia suunnistajia kehoitetaan varomaan tiellä tapahtuvaa muuta liikennettä. 

 

Lähtö

Lähdöt tapahtuvat liukuvasti klo 12.00-13.00. Tehtyään ilmoittautumisen ratamestarille, suunnistaja saa itse päättää, milloin on sopiva aika lähteä. K-piste (suunnistusslangia, varsinainen lähtöpaikka, jossa tehdään lähtöleimaus), on hieman kauempana paikoitusalueelta. K-pisteelle on opastus suunnistuspaikalta. Haluaisitko lähteä maastoon aikasemmin/myöhemmin? Tiedustele asiaa ennakolta ratamestarilta.

 

Kartta

Torstain suunnistukset suunnistetaan pääosin Kankaanrinteiden kartalla, joka on Veijo Tahvanaisen käsialaa. Kartan mittakaava on 1 : 7 500. Kartta on tehty vuonna 2003, mutta sitä on päivitetty vuosittain kuntorasteja varten. Viimeisin päivitys on tehty 9/2015 näitä kyseisiä iltarasteja silmälläpitäen. Kartta on tulostekartta, joten sateen sattuessa kannattaa varustautua omalla karttamuovilla. 

 

Maasto

Maasto on kumpuilevaa suppamaastoa, mikä antaa ratamestarille mahdollisuuden monipuolisiin rastipisteisiin. Pääosin suunnistuksessa hyödynnetäään noin 10 vuotta sitten kasvatushakkuun kokeneita kuusikkoja, joissa eteneminen on sujuvaa ja näkyvyyttäkin riittävästi. Kasvupaikkatyypiltään Kankaanrinteiden alue lukeutuu tuoreeseen ja lehtomaiseen kankaaseen, joka tarkoittaa sitä, että rehevillä ja avoinaisilla alueilla maasto voi olla hyvinkin peitteistä horsmikon, saniaisten ja muun suuremman aluskasvillisuuden takia. Tosin syksyn edetessä kasvillisuus alkaa lakoontumaan, joten näkyväisyys on parempi kuin keskikesällä. Peitteisimpiä alueita on pyritty jo ratasuunnitteluvaiheessa välttämään ja pahimmissa pöpeliköissä suunnistajia ohjataan käyttämään polku/tievaihtoehtoa.

 

Ratojen kuvaus

Ratamestarin kommentit löytyvät nyt omasta blogipostauksesta: Ratamestarin lausunto (Julkaistu 23.9.2015).

 

Tiedottaja

Emmi (yhteystiedot löytyvät tarvittaessa KeKaRa-blogin yhteystiedoista)  

Viimeistä viedään! Nyt kannattaa tulla suunnistamaan, sillä seuraavan kerran tätä herkkua on tarjolla ensi keväänä! :)

Syötävää metsästä (osa 2)

Viimein viime tai toissa viikolla päädyin lopulta mustikkametsään. Marjoja oli mukavasti, eikä kukaan ollut vielä samoille apajille eksynyt. Mustikanpoiminnan lomassa ennätin pähkäilemään superfoodeja ja muita terveysruokia. Saman suuntaisista ajatuksista kirjoitti viime viikolla myös Maaseudun Tulevaisuudessa Tarja Halla.

Osa mustikoista päätyi piirakkaan

Tiedän, että joukko ihmisiä kannattaa superfoodeiksi nimettyjä ruokia ruokavaliostaan. Goji-marjojen ja chia-siementen erinomaisuutta toitotetaan lehtien palstoilla, blogeissa ja sosiaalisessa mediassa. Nämä terveysvaikutteiset, runsasravinteiset luonnontuotteet rahdataan lentokoneilla ja laivoilla maapallon toiselta puolelta ruokatietoisten kuluttajien saataville, kun lähimetsästä löytyisi hyviä ravintoaineita jopa aivan ilmaiseksi. Erilaisuus kiehtoo - kiehtovathan mustikatkin aasialaisia. Uskon kuitenkin, että ihan kotosuomessa poimitusta marjasta saa ihan tarpeeksi ravinteita normaalien elintoimintojen ylläpitämiseksi, joten jätän eksoottisemmat pavut ja siemenet muiden nautittavaksi.

Äidin kanssa vaapukassa

Jottei tämä mene pelkästään superfoodien mollaamiseksi, myönnettäköön, että kokemustakin näistä on myös itsellä. Maisteltu on ja kasvateuttu myös. Kaksi gojimarjapensasta oli  istutettuna toissa kesänä pihapiiriin etelärinteelle ja yksi rehotti kasvihuoneen nurkassa vallaten kesän aikana elintilaa muilta kasvihuoneeseen huolella istutetuilta kasveilta. Nuo piikikäät pensaat eivät missään vaiheessa marjoja tuottaneet ja lopputulemana kävikin niin, että kasvihuoneen pensas sai siirtyä seuraavana keväänä tomaattien ja kurkkujen tieltä koristamaan kompostia ja pihapensaat katosivat mystisesti erään ruohonleikkurikierroksen yhteydessä.

Lähde:

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos: Fineli 

Maaseudun Tulevaisuus: Kisa kiihtyy ruuan ympärillä

MTV3: 6 syytä syödä mustikoita - uskomattomat terveysvaikutukset 

MAKU: Superruoka: mustikka