Keski-Karjalan Rastin järjestämät iltarastit pyörivät pitkin kesää Kiteen, Tohmajärven ja Rääkkylän alueella. Seurassa on varsin innokas talkooporukka järjestämässä iltarasteja (yli 50 ratamestaria järjestää yli 30 kuntosuunnistustapahtumaa) kukin vuorollaan.
Minun vuoroni lähestyy ja ajattelin kirjoitella hieman siitä prosessista, mitä kuntosuunnistuksien järjestäminen minulta ja muilta ratamestareilta vaatii. Jo näin heti alkuun haluan muistuttaa, että olen ehkä yksi poikkeustapaus ratamestarijoukossamme - minua kiinnostaa aivan valtavasti karttojen ajantasaistaminen ja päivittäminen, joten käytän hieman enemmän aikaa maastossa pyörimiseen kuin muut ratamestarit. (Huom! En tee ammatikseni karttojen päivityksiä, mutta kutakuinkin osaan uuden aukon karttaan piirrältää, jos tarve sen vaatii.) Lukijan ei siis kannatta ajatella, kuinka aikaavievää tällainen ratamestaritoiminta on. Aikaa tämä toki vie, mutta paljon se antaa myös takaisin.
Ensimmäisenä tutustutaan maastoon
Vaikka maasto on tuttu monien iltarastien järjestelyjen ja suunnistuksien jälkeen, halusin silti käydä tutustumassa iltarastimaastoon tarkemmin. Perjantaina 5.9 hurautin autolla Haapavaarantien varteen. Reppu selkään, mehupullo mukaan ja menoksi. Aurinko paistoi ja hirvikärpäsiä maastossa oli ihan riittävästi. Harmikseni pääsin suunnistusmaaston kulmalle kuuden jälkeen, joten minulla oli vain pari tuntinen aikaa koluta vanhoja aukkoja, polunpohjia ja kuvionrajoja. Tuossa ajassa ei kovin suurta aluetta ennätä kiertää, joten jouduinkin tekemään ylimalkaisen kiertelyn vain niillä alueilla, joilla uskoin muutoksia tulleen (esim. puupinot tien varressa kielivät uusista hakkuista/harvennuksista).
Ensimmäisen karttaretken saaliina oli pari aukkoa, ajopolun muuttaminen pieneksi poluksi, vihreää väriä keltaisille alueille, pari sitkeää hirvikärpästä hiuspehkossa ja idea, jonka voin toteuttaa parin viikon päästä iltarasteilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti