Viikonlopun mehtäilyt

Syyskuun viimeinen viikonloppu menikin taas mehtäillessä - oli suunnistusta (KeKaRan viimeiset iltarastit ja sanomalehti Itä-Savon Ruska-Rastit Savonlinnassa), mutta myös metsätaitoilua. 

Lauantaina osallistuimme useamman autokunnan voimin Etelä-Savon metsäkeskuksen järjestämiin maakuntamestaruuskisoihin Kerimäellä. Kiteeltä on perinteisesti ollut vahva edustus lähialueen metsätaitokisoissa - ja niin oli nytkin. Yleisestikin kiteeläiset ovat menestyneet hienosti niin Itä-Suomen kuin SM-tason kilpailuissa (yksilötasolla ja joukkueina). Vahvalla joukkuehengellä ja aktiivisilla metsänomistajilla lienee suurin vaikutus tähän menestykseen.

Mitä siellä metsätaitokisoissa sitten tehdään? Tässäpä lyhyesti: Kilpailussa on rata, jonka varrelle on laitettu 14 tehtävää sekä leimaus (elokuussa 2015 kilpaillaan todennäköisesti uusilla tehtävillä). Tehtävien järjestys vaihtelee jokaisessa kisassa. Kilpailijat lähetetään radalle pareina tai pienissä ryhmissä, mutta jokainen etenee rastilta toiselle omalla tahdillaan. Muutenkin yhteistyö muiden kilpailijoiden kanssa on kilpailun aikana kielletty. Kilpailun järjestäjät ovat asettaneet aikarajan, jonka puitteissa tehtävät on ratkaistava.   Kilpailussa saa käyttää apuna relaskooppia ja taulukota (kilpailukortin takaa löytyy mm. taulukot puuston kokonaistilavuuden määrittämiseen ja puuston vuotuisen kasvun arviointiin). Laskinten ja muiden mittalaitteiden käyttö ei ole kilpailutilanteessa sallittua. 

Kilpailun tehtävät 

1. Kasvupaikkatyyppi

2. Taimikon ensisijainen hoitotarve seuraavan kahden vuoden aikana

3. Metsikön käsittely seuraavan viiden vuoden aikana

4. Puuston pohjapinta-ala (m^2/ha)

5. Puuston kokonaistilavuus (m^3/ha)

6. Kehitysluokka

7. Yksittäisen puun pituus (m)

8. Runkoluku (kpl/ha)

9. Yksittäisen puun tilavuus (m^3)

10. Puuston ikä (vuosi)

11. Puuston vuotuinen kasvu  (m^3/ha/vuosi)

12. Puuston keskiläpimitta rinnankorkeudelta (cm)

13.  Alueen pinta-ala (ha)

14. Metsikön monimuotoisuus

Leimaus

Kilpailija merkitsee rastilla kilpailukorttiin mielestään oikean vastauksen. Kilpailutehtävät on (harmillisesti) tehty niin, etteivät oikeat vastaukset ole niin yksiselitteisiä. Esim.

• puuston keskiläpimitta tehtävässä voi olla erikokoisia puita
• yksittäisen puun pituuden arvioinnissa on valittu puu, joka on mäellä, montussa tai muuten hankalan kulkureitin päässä yms. 
• alueen pinta-alan määritys on tehty haastavaksi valitsemalla hyvinkin epäsäännöllinen kuvio esim. lampi
• metsikönkäsittelytehtävässä kohteen ikä ja/tai läpimitta ovat niillä rajoilla tuleeko kohteella tehdä päätehakkuu metsänhoitosuosituksien (2007) mukaisesti.

Monesti tehtävillä aikaa meneekin eri vaihtoehtojen pähkäilyyn ja koealojen mittaamiseen. Jotta kilpailuun varattu aika riittää, onkin usein syytä jo ennakkoon arvoida rasteilla käytettävä aika, sillä jos loppuaika ylittyy, jokaisesta ylimenevästä minuutista sakotetaan arvokkaita pisteitä. 

Ensi viikolla lisää siitä, miten kilpailut lauantaina sujuivat. 

Linkkejä

Metsäkeskus: Metsänomistajien valtakunnallisen metsätaitokilpailun säännöt

Metsäkeskuksen uutinen kesäkuulta 2014: Metsätaitokilpailuja uudistetaan 

Lähes 20 vuotta metsätaitokisoja

Ensikoskestus metsätaitoiluun tuli keväällä 1995 4H:n metsätaitoharjoituksista, jotka järjestettiin 6-tien varrella hieman Puhoksen risteyksestä etelään päin. Tuolloin satoi vettä ja oli aika viileä päivä, mutta silti kourallinen ikäisiäni lapsia kokoontui relaskooppeineen sovittuun kokoontumispaikkaan. Illan aikana tutustuin ensimmäistä kertaa leimaamiseen ja puun pituuden mittaamiseen, ja ilmoittauduin elämäni ensimmäisiin metsätaitokisoihin.

Kisaura metsätaitoilussa alkoi siis kyseisenä vuonna. Aluksi kiertelin 4H:n kisoissa, jossa tehtävät käsittivät kasvupaikkatyypin määrittämisen, puun pituuden arvioimisen, leimauksen ja kasvien tunnistamisen. Varsin pian osallistuin metsänhoitoyhdistyksien ja metsäkeskuksien järjestämiin kisoihin, jotka oli suunnattu metsänomistajille. Puuston kokonaistilavuus- (ns. mottitehtävä), kasvu-, alueen pinta-ala ja taimikonhoitotehtäviä on tässä vuosien saatossa tullut ratkottua jo useampia. Tämäkin laji on kuin suunnistus - aina voi kehittyä ja oppia uutta. Lisäksi tarvitaan hieman tuuria, jotta ruksi kilpailukortissa sattuu oikeaan ruutuun. Yhtäläisyyksinä suunnistukseen on myös spekulointi ja tehtävien jälkipuinti, jota kummassakin lajissa varsin usein esiintyy.

Metsänomistajille (joka en kylläkään itse ole) on järjestetty lähes vuosittain SM-tason metsätaitokisoja. Muistaakseni ensimmäisen kerran kilpailin Tammelassa vuonna 1999, jonka jälkeen on tullut reissattua samoissa kekkereissä Seinäjoella, Jyväskylässä, Joensuussa, Turussa, Vaasassa, Tampereella, Oulussa, Rovaniemellä, Kajaanissa, Hämeenlinnassa, Punkaharjulla, Kuopiossa... Lisäksi alueella metsänhoitoyhdistykset (nykyisin Pohjois-Karjalan) on järjestänyt kisoja, joissa innokkaat metsätaitoilijat voivat käydä mittaamassa taitojaan. Harmi vain, että omat arkiaskareet ovat sotkeneet hienon harrastuksen harrastamista, sillä kisat järjestetään usein arkipäivisin.

Tänään ratkottiin Kerimäellä Etelä-Savon maakuntamestaruudet. Joukko kiteeläisiä osallistui kisoihin kilpailun ulkopuolisina, mutta tämä ei todellakaan estänyt meitä taistelemasta hienoista sijotuksista. Ensi viikolla juttua siitä, millaisia tehtäviä Kerimäen kisoissa oli.

Kuntosuunnistuksien järjestäminen: osa 5

Viimeistely

Rastit tuli noukittua yhtä lukuunottamatta heti iltarastitapahtuman jälkeen. Yksi rasteista (nro 36) unohtui minulta metsään, mutta sunnuntaiaamun materiaali-inventaariossa rastilipun puuttuminen tuli välittömästi ilmi ja lippu löytyikin paikaltaan Heinäjärventien varresta. 

Ensi lauantaina suunnistetaan tämän vuoden viimeiset Keski-Karjalan  iltarastit Hutsissa, ja materiaalit oli saatava seuraavalle ratamestarille. Tämä onnistuikin kätevästi heti sunnuntai-iltana, jolloin kisakansliaa ei tarvinnut välillä purkaa autosta väliaikaiseen varastoon vaan suoraan tulevan ratamestarin autotalliin. Loppusilauksena iltarastitapahtumalle oli tulosten ilmoittaminen paikallislehteen, mikä onnistuikin näppärästi sähköpostilla. 

Näin iltarastijärjestelyt ovat omalta kohdaltani viimein takana. Saldona kolmet iltarastit (Arppe, Hutsi, Kankaanrinteet) ja kolme Rastiralli-tapahtumaa (Hutsi, Peltola, Tikanpelto). Isot kiitokset kaikille ratamestarikamuille, joiden kanssa on ollut antoisaa suunnitella ja toteuttaa näitä kaikkia suunnistustapahtumia rastikansan iloksi. 

Mukavaa syksyä kaikille!

Kuntosuunnistuksien järjestäminen: osa 4

Suunnistuspäivä

Lauantaina koko iltarastirevohka huipentui itse tapahtumaan. Aamupäivällä pakkailin autoon loput rastiliput, opasteet, tuolin ja rautakangen, tutkin ratamestarilaatikon sisältöä (=laatikko, jossa kulkee ilmoittautumislomakkeet, vuokraemitit,  ensiapulaukku, KeKaRan esitteet, teippirullat, nitojat, mustekynät jne.) ja hermoilin: Olenko unohtanut jotain? Onkohan siimari, jonka illalla kävin maastoon vetämässä, paikallaan? Onko rastiliput kohdillaan? Olihan ilmoittanut kellonajan oikein Koti-Karjalan järjestöpalstalle? 

Saavuin suunnistuspaikalle mielestäni hyvissä ajoin, mutta aivan heti perässäni ensimmäinen suunnistaja autoineen kurvasi jo ''kisakeskukseen''. Tämä pihkaniska tosin tarjosi auttavan kätensä kisakeskuksen kuntoon saattamisessa ja viritteli viimeiset opaskyltit tienvarteen. 

Jo siis hyvissä ajoin suunnistajia alkoi valumaan suunnistuspaikalle.  Siinäpä sitä vilskettä ja vilinää sitten riittikin aina viimeisten suunnistajien maaliin saapumiseen saakka. Maalirastille saapui monen moista suunnistajaa: oli nuorta ja iäkästä, oli tyytyväistä ja pettynyttä, oli väsynyttä ja reipasta, oli virkeää ja loukkaantunutta, oli onnistujaa ja pummannutta. Suunnistus on aivan mahtava kuntoilumuoto, sillä niitä pöljiäpäiviä tulee vain aniharvoin. Kysypä vaikka niiltä, jotka ovat suunnistaneet kymmeniä vuosia: Mikä saa heidät lähtemään metsään kartan kanssa uudestaan ja uudestaan, vaikka takataskussa olisi jo SM- tai MM-mestaruus? Tähän lajiin koukuttuu, sillä aina voi kehittyä:  voi juosta kovemmin tai voi opetella lukemaan karttaa tarkemmin.

Ratamestarin näkökulmasta suunnistukset sujuivat kaiken kaikkiaan loistavasti. Iltarastien tuloksia voi käydä kurkkaamassa KeKaRan-blogin Iltarastit-osiosta (tai sitten tästä) ja kuvia löytyy KeKaRan Facebook-albumista. Eräät innokkaimmista ovat laittaneet jo ratansa rastit.fi-palveluun (A-rata ja B-rata). Käykääpäs vilkaisemassa miten kanssasuunnistajat selvittivät omat ratansa. 

Taijalle kiitos kuvista! 

Kuntosuunnistuksien järjestäminen: osa 3

Viime hetken valmistelut

Päivää ennen kuntosuunnistuksia minulla ja ratamestaritiimillä oli vielä muutamia tehtäviä jäljellä. Karttatiedostot menivät eilissä iltana Mainostamolle, missä KeKaRa on tulostanut kartat jo parin vuoden ajan. Palvelu on ollut kiitettävää ja kartat ovat tulostuneet aina joutuisasti. Tänäänkin kartat odottivat minua valmiiksi tulostettuna, joten visiittini Mainostamolla ei vienyt kuin pienen hetken. 

Torstai-iltana sain toisten kekaralaisten avustamana ''kisakaluston'' haltuuni ja perjantaina pakkasin rastiliput ja opasteet autooni. Ratamestaritiimi kokoontui klo 16 jälkeen kisakeskuksen tuntumaan. Työnjako oli äkkiä selvä - isä ottaisi pohjoispuolen ja Aulis eteläpäädyn rastit, ja minulle jäi siimarin virittely ja sekä pari lähialueen rastia. Työ sujuikin varsin supsikkaasti ja reilun tunnin päästä rastit olivat kohdillaan. 

Toivottavasti huomiseksi sattuisi nätti ja aurinkoinen syyspäivä, että mahdollisimman moni suunnistaja saapusi paikalle. Olethan sinäkin tulossa?

Iltarastikutsu

Keski-Karjalan iltarastit 20.9.2014 

 

Radat

Iltarasteilla on viisi ratavaihtoehtoa, joista voi valita päivän kunnon mukaan

• A-rata 5,7 km
• B-rata 4,5 km
• C-rata 3,0 km
• D-rata 1,3 km
• RR-rata (eli siimari) lapsille

 

Ilmoittautuminen

Ilmoittautuminen tapahtuu suunnistuspaikalla ratamestarille. Ilmoittautumisen yhteydessä suoritetaan karttamaksu ja ilmoitetaan emit-numero. Maaliin saapumisen jälkeen ilmoittaudutaan ratamestarille, että on saapunut metsästä.

 

Osanottomaksu 

Seuran jäseniltä karttamaksu on 2 euroa ja ulkopuolisilta 4 euroa. Alle 18-vuotiaat pääsevät suunnistamaan ilmaiseksi. 

 

Leimausjärjestelmä

Käytössä on emit-leimausjärjestelmä. Emit-numeron voi ilmoittaa suunnistuspaikalla. Voit vuokrata seuralta emit-kortin 2 euroa/suunnistus. 

 

Opastus

Opastus alkaa Kiteeltä tullessa Välivaarantien ja Korkeakankaantien risteyksestä. Uudesta-Värtsilästä tultaessa opastus alkaa n. 1 km Pienen-Heinäjärven jälkeen. Navigaattoreihin voi laittaa esim.. osoitteen Korkeakankaantie 76. Opastus suunnistuspaikalle laitetaan em. paikkoihin viimeistään klo 13.30. 

Kartta: Löytyy tästä

 

Pysäköinti

Autot pysäköidään peltoalueelle. Sateisen sään sattuessa tienvarsipaikoitus. 

 

Lähtö

Lähtöpaikka löytyy aivan parkkipaikan tuntumasta. Lähdöt tapahtuvat liukuvasti klo 14.00 - 16.00. Jokainen saa itse päättää, milloin on sopiva aika lähteä. 

 

Kartta 

Kartta on 2003 vuodelta, mutta sitä on pyritty päivittämään kuntosuunnistuksia vastaavalle tasolle vuosittain. Viimeisin päivitys 9/2014. Kartan mittakaava on poikkeuksellisesti pienipiirteisyydestä johtuen 1 : 7 500.  Suunnistuksissa käytetään tulostekarttaa. Rastimääritteet on tulostettu valmiiksi karttaan. Omat karttapussit kannattaa ottaa mukaan.

 

Maasto

Maastoa voi kuvata perinteiseksi suppamaastoksi, missä korkeuserot ovat varsin maltilliset. Aluetta halkoo metsäautotiet, joihin voi tukeutua suunnistaessaan. Kartan päivityksen yhteydessä muutamia polkuja ja ajouria on poistettu kartasta. Maasto on tyypillistä heinäjärvimäistä tuoretta ja rehevämpää kangasmaastoa. Keskikesällä horsmat ja saniaiset heikentävät avoimilla alueilla näkyvyyttä, mutta näin loppusyksystä saniaset alkavat lakoontua eikä kasvillisuus haittaa suuremmin maastossa etenemistä. Pääosin suunnistusradat kiertävät tuoreilla kuusivaltaisilla kankailla, missä harvennuksesta jääneet hakkuujätteet ovat jo maatuneet maahan.

 

Tiedottaja

Emmi (yhteystiedot löytyvät tarvittaessa KeKaRa-blogin yhteystiedoista)

Tervetuloa Kankaanrinteille! 

Kuntosuunnistuksien järjestäminen: osa 2

Karttojen päivittäminen ja ratojen piirtäminen on yllättävän mukaansa tempaavaa toimintaa - aika kuluu kuin siivillä. Käytössäni on aika vanha versio Ocad-ohjelmasta, mutta hyvin tällä on radat saanut piirettyä ja tehtyä pieniä päivityksiä.

Ocad-ohjelma on näppärä tietokoneohjelma ratasuunnitteluun - piirrä vain rastit kohdilleen ja yhdistät radaksi ja sitten kartat vain tulostukseen. Noh, pientä hienosäätöä aina löytyy (viivanpaksuutta voi muuttaa, rastinumeron kokoa kasvattaa, rastiympyrää ''leikata'', fonttia muutella jne.), mutta pääsääntöisesti tämä on aika yksinkertaista toimintaa. Toki tämäkin on vaatinut runsaasti harjoittelutunteja, yrityksiä, erehdyksiä, kokeiluja ja testaamista. 

Karttanäytteitä ja ocad-suunnittelua

Kuntosuunnistuksien järjestäminen: osa 1.3

Sunnuntai-iltapäivä meni hienosti maastossa liikkuessa. Edellisvuosien kokemuksen ja parin aikaisemman iltakävelyn perusteella suunnittelin neljä rataa, jotka olivat kutakuinkin KeKaRan iltarastiratojen ohjeiden mukaiset: A-rata 5,5 km, B-rata alle 5 km, C-rata 3 km ja D-rata 1 km. Suunnitelma tulostui paperille ja niinpä olin valmis maastokatselmukseen. Tällä kertaa mukanani oli karttapohjien ja värikynien lisäksi myös kuitunauhaa - tarkoituksenani oli merkkailla sopivat rastipisteet maastoon jo valmiiksi. Tämä työ säästää aikaa siinä vaiheessa, kun rastilippuja viedään maastoon. 

Ratasuunnittelussa pyrin valitsemaan Kankaanrinteiden parhaat maastot - alueelta löytyy laajoja alueita tuoretta ja rehevämpää kangasmaastoa. Kartan valmistumisen aikaan (2003) kartalla oli paljon vihreää väriä. Väri kuvasi nuorehkoa kuusikkoa, jota on sittemmin harvennettu. Nyt hakkuujätteet ovat maatuneet maahan ja paikkapaikoin metsä näyttää oikein kutsuvalta. Jotta suunnistaja ei täysin uppoa euforiseen tilaan kankailla kirmatessaan, suunnittelinpa hieman haastavampaakin maastoa kuljettavaksi pisimmille radoille. Saas nähdä millaista palautetta suunnistajilta tästä tulee. 

Alkuperäinen ratasuunnitelma piti lopulta aika hyvin paikkaansa - siirsin vain kolmea rastia hieman ''parempaan'' rastipisteeseen. Aikaa käytin noin kolme tuntia koko maastolenkkiin ja matkaa kertyi yli 8 km. Sopiva sunnuntailenkki siis. :) 

Näissä maisemissa suunnistetaan ensi lauantaina

Kuntosuunnistuksien järjestäminen: Osa 1.2

Maastokatselmuksen toinen osa tapahtui viime torstaina. Jälleen kerran omat arkikuviot venyivät niin myöhälle, etten ennättänyt suunnistusmaastoihin ennen kuin kuuden jälkeen. Lähdin haravoimaan Heinäjärven rantaa. Kierroksen saldo: pari uutta harvennushakkuuta kartan länsilaidalla, tatteja (riitti muhennokseksi asti) sekä mojovat jäljet pohkeeseen ruosteisesta piikkilangasta.

Maastot, joissa Korkeakankaan, Haapavaaran ja Potoskavaaran seudulla suunnistetaan, ovat entisiä maatalousvaltaisia alueita. Ennen eläimet laidunsivat pienillä niittytilkuilla metsien keskellä ja tätä varten piikkilankoja on vedetty (näin nykypäivän näkökulmasta katsottuna) vähän sinne sun tänne. Yleensä vanhat piikkilangat on poistettu maanomistajien toimesta, mutta joiltakin alueilta voi löytyä unohtuneita piikkilangan pätkiä. Suunnistajalle piikkilangat voivat saada aikamoista haaveria aikaiseksi, joten varovaisuutta kannattaa vaalia.

Kuinka minulle sitten kävi? Onneksi vauhtini oli maltillista kävelyä. Tarkoituksenanihan oli tutkia maastoa, ei suunnistaa aikaa vastaan.  Jotenkin ihmeellisesti onnistuin kiertämään vasemman kinttuni kiviaidan päälle viritetyn piikkilangan ympärille. Kun oikeaa jalkaa liikutti, piikkilanka toisen pohkeen ympärillä sen kun kiristyi.  Siinä hetken rimpuiltuani kuin hirvi puhelinjohdossa, tajusin oman tilanteeni: rauhoittumisen jälkeen sain nypittyä piikit irti repeytyneistä housuistani. Kotiin päästyä puhdistusainetta ruhjeisiin ja avot. Nyt, neljä päivää myöhemmin, muistona on vain mustelmat. Suunnistajan kannattaa tämän tapaisten sattumuksien vuoksi pitää huolta omasta jäykkäkouristusrokotuksesta, sillä aina metsässä voi sattua ja tapahtua.

Ai niin, lauantaina emme tule suunnistamaan tällä piikkilanka-alueella -  ellei sitten joku harhaudu ratamestarin optimiradalta aivan totaalisesti.

Kuntosuunnistuksien järjestäminen: Osa 1

Keski-Karjalan Rastin järjestämät iltarastit pyörivät pitkin kesää Kiteen, Tohmajärven ja Rääkkylän alueella. Seurassa on varsin innokas talkooporukka järjestämässä iltarasteja (yli 50 ratamestaria järjestää yli 30 kuntosuunnistustapahtumaa) kukin vuorollaan. 

Minun vuoroni lähestyy ja ajattelin kirjoitella hieman siitä prosessista, mitä kuntosuunnistuksien järjestäminen minulta ja muilta ratamestareilta vaatii. Jo näin heti alkuun haluan muistuttaa, että olen ehkä yksi poikkeustapaus ratamestarijoukossamme - minua kiinnostaa aivan valtavasti karttojen ajantasaistaminen ja päivittäminen, joten käytän hieman enemmän aikaa maastossa pyörimiseen kuin muut ratamestarit. (Huom! En tee ammatikseni karttojen päivityksiä, mutta kutakuinkin osaan uuden aukon karttaan piirrältää, jos tarve sen vaatii.) Lukijan ei siis kannatta ajatella, kuinka aikaavievää tällainen ratamestaritoiminta on. Aikaa tämä toki vie, mutta paljon se antaa myös takaisin. 

Ensimmäisenä tutustutaan maastoon

Vaikka maasto on tuttu monien iltarastien järjestelyjen ja suunnistuksien jälkeen, halusin silti käydä tutustumassa iltarastimaastoon tarkemmin. Perjantaina 5.9 hurautin autolla Haapavaarantien varteen. Reppu selkään, mehupullo mukaan ja menoksi. Aurinko paistoi ja hirvikärpäsiä maastossa oli ihan riittävästi. Harmikseni pääsin suunnistusmaaston kulmalle kuuden jälkeen, joten minulla oli vain pari tuntinen aikaa koluta vanhoja aukkoja, polunpohjia ja kuvionrajoja. Tuossa ajassa ei kovin suurta aluetta ennätä kiertää, joten jouduinkin tekemään ylimalkaisen kiertelyn vain niillä alueilla, joilla uskoin muutoksia tulleen (esim. puupinot tien varressa kielivät uusista hakkuista/harvennuksista). 

Ensimmäisen karttaretken saaliina oli pari aukkoa, ajopolun muuttaminen pieneksi poluksi, vihreää väriä keltaisille alueille, pari sitkeää hirvikärpästä hiuspehkossa ja idea, jonka voin toteuttaa parin viikon päästä iltarasteilla.