Korkeakangas

Tässä hieman bloggausta tämän viikon lauantain iltarasti maastosta ja Korkeakankaan kartasta.

Jo Kiteen keskusta ja Uudesta-Värtsilästä kyltit osoittavat Korkeakankaan suuntaan. Kyseessä on kylä, jossa on ollut useampi kauppa, posti, koulu, vireä kylätoimikunta jne. Nykyisin sijainti Korkeakangas edelleenkin ohjaa satunnaisen kulkijan ihan oikeaan suuntaan, mutta kyläkeskuksen sijaintia tai todellisen Korkeakankaan paikkaa ei helposti löydä. Tiedättekö, missä Korkeakangas todellisuudessa sijaitsee? No, lauantaina suunnistamaan saapuvat pääsevät kyllä kokemaan Korkeakankaan koko komeudessaan! 

Rajatupa toimii lähtöpaikkana lauantain suunnistuksissa.

Millaiselle alueelle suunnistaja sitten tulee, kun tulee suunnistamaan Korkekankaaseen? Kun koko aluetta tarkastelee, alue on hyvin kaksijakoinen. Korkeakankaan puolta kuvastaa runsaat korkeuskäyrät. Vaikka käyriä tuntui olevan ihan tarpeeksi,  tuli itselleni silti tunne, että olisikohan joku viiva jäänyt kartalta piirtämättä?  Toisaalta Välivaarantien pohjoispuolella avautuu Myllysalo, josta korkeuskäyriä joutuu etsimällä etsimään. Alueella on laajoja useamman hehtaarin alueita, joille ei yksikään korkeuskäyrä, tai edes apukäyrä, ole päätynyt. 

Alueen käyrät on todennäköisesti piirretty aikana (90-luvun alkupuolella), jolloin pääasiassa suunnistettiin 1:15 000 mittakaavan kartalla. Tuolloin käyräkuvaus tai kartta ylipäätäänkään ei ollut niin tarkka, johon olemme ehkä nykypäivänä tottuneet. Esimerkiksi ''perinteiset'' supat saattavat osoittautua oikeiksi kanjoneiksi ja laakeita suppia ei kartalta löydy ensinkään, vaikka alue kuhisee sellaisia. Käyräkuvaukseen kannattaa siis suhtautua tietyllä varauksella.

Kasvillisuus on hyvin hyvin tyypillistä; runsasta ja peitteistä. Saniaiset ja horsmikot valtaavat vähänkin avonaisen alueen. Laatokan vaikutus rajan toiselta puolelta tuntuu ja näkyy. Saniaiset alkavat onneksi näin syyskuun korvalla lakaistumaan, mutta vielä sielä muutamissa kohdin nämä Ptedifophytina-suvun kasvit jaksavat terhakkaasti napottaa. Olen muokannut karttaa niin, että saniaisviidakot on tunnistettavissa kartalta hidastavan maapohjan merkistä (vihreä viivoitus). 

Taustalla menee tie... ei, polku... ei, vaan ajoura...

Alueen yksi erikoisuus on vanhat sodanaikaiset teltanpohjat, jotka ovat suurehkoa ympyrän muotoisia kaivettuja kuoppia. Näinden teltanpohjien läheisyydestä löytyy lisää matalia kuoppia, joita ei karttaan ole kaikkia merkitty. 

Kaikenkaikkiaan aluueelta löytyy monipuolista maastoa rehevistä kuusikoista etelälaidan karumpiin kankaisiin. Ehkä tulevaisuudessa kuntosuunnistajat pääsevät vielä suunnistamaan Malahvin mäntykankailla tai aivan rajavyöhykkeen tuntumassa Orsun ja Välivaaran vaaramasemissa.