Ratamestarin puuhastelua

Syksy: rapisevat lehdet, ruskean värin eri sävyt aina keltaisen vivahteesta punaiseen, vanhojen sienien tuoksu, kostea heinä ja hirvikärpäset. Tätä on odotettu. Syksy. Se on täällä taas. (Kirjoittajan kommentti: Hirvikärpäsiä ei kyllä ollut ikävä!)

Hirvikärpäsiä riittää

Jo useampana syksynä meidän ratamestaritiimillä  on ollut tapana järjestää Keski-Karjalan iltarastit kotimaisemissamme. Monena syksynä meidän rastit ovat olleet ne suunnistuskauden viimeiset tai viimeisimmät. Monena syksynä olemme olleet Kankaanrinteillä Heinäjärven rannalla. Monena syksynä samaan aikaan 2/3 ratamestaritiimistämme on ollut metsätaitokisoissa Etelä-Savossa (ja ainakin kerran oli 3/3). Monena syksynä sateen uhka suunnistuspäivän on ollut suuri. Ja monena syksynä iltarastit ovat yllätykseksemme (= positiivinen yllätys) koonneet runsaasti suunnistajia, vaikka iltarastikausi onkin ollut jo loppusuoralla.

Tänä syksynä jotain muuttuu. Toki edelleen toivomme suurta joukkoa kuntosuunnistajia mukaan kokemaan keski-karjalalle tyypilliset mäkirikkaat ja reheväkasvuiset maastot,  ja toki toivoimme aurinkoista ja lempeää syyssäätä iltarasteillemme. Muutokset liittyvät ajankohtaan ja karttaan. Tänä syksynä iltarastimme eivät ole KeKaRan kuntosuunnistuskauden viimeiset. Vielä myöhemmin syyskuulla suunnistajat pääsevät nauttimaan Tolosemäen nopekulkuisista kangasmaastoista kuin myös Hutsin supikoista illan pimeinä tunteina. Tänä syksynä taidamme olla kaikki paikalla, sillä metsätaitokisarupeama huipentuu osaltamme parin viikon päässä oleviin Sastamalan SM-kisoihin. Tänä syksynä Kankaanriteet vaihtuvat Korkeakankaan maastoihin. Tänä syksynä osa teistä suunnistajista pääsee aivan uudelle karttalehdelle rasteja etsimään ja osa verestämään muistoja Kankaan vaihtelevissa ja osin haastavissa maastoissa. 

Heinämeri huojuu tuulessa

Milloinkahan Korkeakankaan kartalla on suunnistettu viimeksi? Itse ennätin muutamia kertoja toimimaan ratamestarina joskus 90-luvulla.Tuolloin kuntosuunnistuksien lähtöpaikkana oli urheilukenttä tai Korkeakankaan koulun pihanpiirin grillikatos. Ikää tällä suunnistajalla olisiko ollut 12-15 vuotta. Tuolloin en omistanut kokemusta vielä B-radan suunnistamisesta, puhumattakaan A-radasta. Suunnistusajatus oli raakileen tasolla eikä radoissa ollut ajatuksen häivääkään siitä, että tapahtuma toisi suunnistajalle onnistumisen elämyksiä, esittelisi hienoja suunnistusmaastoja ja nostattaisi suunnistusfiilistä. Tuolloin radat tuli suunniteltua hyvinkin karulla tyylillä: A-rata 6 km, B-rata 5 km jne. Rasti tuohon, tuohon ja tuohon. 

Ehkäpä tässä vuosien saatossa on jotain pääkoppaan tarttunut niin muiden ratamestareiden iltarasteilta kuin omiltakin. Tulkaa siis kokeilemaan ja kertomaan, kuinka tällä kerralla ratamestaritiimimme onnistui.