Syötävää metsästä (osa 2)

Viimein viime tai toissa viikolla päädyin lopulta mustikkametsään. Marjoja oli mukavasti, eikä kukaan ollut vielä samoille apajille eksynyt. Mustikanpoiminnan lomassa ennätin pähkäilemään superfoodeja ja muita terveysruokia. Saman suuntaisista ajatuksista kirjoitti viime viikolla myös Maaseudun Tulevaisuudessa Tarja Halla.

Osa mustikoista päätyi piirakkaan

Tiedän, että joukko ihmisiä kannattaa superfoodeiksi nimettyjä ruokia ruokavaliostaan. Goji-marjojen ja chia-siementen erinomaisuutta toitotetaan lehtien palstoilla, blogeissa ja sosiaalisessa mediassa. Nämä terveysvaikutteiset, runsasravinteiset luonnontuotteet rahdataan lentokoneilla ja laivoilla maapallon toiselta puolelta ruokatietoisten kuluttajien saataville, kun lähimetsästä löytyisi hyviä ravintoaineita jopa aivan ilmaiseksi. Erilaisuus kiehtoo - kiehtovathan mustikatkin aasialaisia. Uskon kuitenkin, että ihan kotosuomessa poimitusta marjasta saa ihan tarpeeksi ravinteita normaalien elintoimintojen ylläpitämiseksi, joten jätän eksoottisemmat pavut ja siemenet muiden nautittavaksi.

Äidin kanssa vaapukassa

Jottei tämä mene pelkästään superfoodien mollaamiseksi, myönnettäköön, että kokemustakin näistä on myös itsellä. Maisteltu on ja kasvateuttu myös. Kaksi gojimarjapensasta oli  istutettuna toissa kesänä pihapiiriin etelärinteelle ja yksi rehotti kasvihuoneen nurkassa vallaten kesän aikana elintilaa muilta kasvihuoneeseen huolella istutetuilta kasveilta. Nuo piikikäät pensaat eivät missään vaiheessa marjoja tuottaneet ja lopputulemana kävikin niin, että kasvihuoneen pensas sai siirtyä seuraavana keväänä tomaattien ja kurkkujen tieltä koristamaan kompostia ja pihapensaat katosivat mystisesti erään ruohonleikkurikierroksen yhteydessä.

Lähde:

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos: Fineli 

Maaseudun Tulevaisuus: Kisa kiihtyy ruuan ympärillä

MTV3: 6 syytä syödä mustikoita - uskomattomat terveysvaikutukset 

MAKU: Superruoka: mustikka