Sääennusteita kauniimmat syyspäivät johdattivat minut ja siskoni tällä viikolla useampaan kertaan liikkumaan lähialueen maastoihin. Ensimmäisinä päivinä seurassamme oli Viki-koira, joka intopinkeänä kinusi mukaamme maastokävelyille Matkalammelle ja Orsunmäelle. Muutaman kerran tosin jätimme tämän innokkaan otuksen kotiin uikuttamaan ja suuntasimme hieman erilaisille lenkkipoluille ihmisten ilmoille.
Hutsin luontopolut
Onneksi meillä oli sen verran paikallistuntemusta alueesta, että tiesimme mistä olimme tulossa ja minne olimme menossa, sillä aivan jokaista opaskylttiä emme matkalla onnistuneet huomaamaan. Monille, vaellusta ja retkeilyä harrastaville, on tuttua, että reitti on merkitty maastoon, kuten puihin ja kiviin, väriläiskillä. Tallaamamme yhdyspolku oli saanut sinisen väritunnisteen, mistä tiesimme mm. viime keväistä harvennushakkuualuetta ylittäessämme olevamme oikeassa suunnassa, vaikka polku olikin kadonnut hakkuutähteen alle. Valitettavasti saimme huomata, että osa poluista kärsii kävelijöiden puutteesta, sillä heinät ja saniaiset peittivät polut varsinkin rehevimmillä alueilla. Pitäisikö myös täälläkin järjestää polunpolkutalkoot? Kuka lähtee mukaan meidän kanssa tallaamaan polkua auki?
Heti alkumetreistä saakka Aurinko ilahdutti meitä näyttäytymällä sumuisen aamun jälkeen. Matkaa koko lenkille tuli aika tarkalleen 9,0 km ja aikaa käytimme 1:50 h, mikä sisälsi mm. maisemien ihastelun Pajarinmäellä ja valokuvauksen reitin varrella. Ne, joille Hutsin ympäristö on tuttu, tietävätkin liikuntakeskuksen lähiympäristön vaativuuden. Paita tulee varmasti tällä patikkaretkellä selkäpuolelta kostumaan, mikäli matkavauhdin pitää reippaana ja ainakin jos pukee vaatetta päälle enemmän kuin on tarvetta.
Tiistaiaamuna suunnistimme sateesta huolimatta Kiteen luontopoluille Hutsiin. Hutsista löytyy muutaman kilometrin mittainen Matin polku ja Kiteenjärven ja Hyypiin väliseltä harjulta Pajarin polku. Näitä lyhyitä lenkkejä yhdistää yhdyspolku, joka johdattaa kuntoilijat Hutsin purunradoilta Savikon kautta Pajarinmäelle.
 |
| Hutsin poluilla ja Kiteenjärven rantakoivikossa. Kuvat: Telma |
Onneksi meillä oli sen verran paikallistuntemusta alueesta, että tiesimme mistä olimme tulossa ja minne olimme menossa, sillä aivan jokaista opaskylttiä emme matkalla onnistuneet huomaamaan. Monille, vaellusta ja retkeilyä harrastaville, on tuttua, että reitti on merkitty maastoon, kuten puihin ja kiviin, väriläiskillä. Tallaamamme yhdyspolku oli saanut sinisen väritunnisteen, mistä tiesimme mm. viime keväistä harvennushakkuualuetta ylittäessämme olevamme oikeassa suunnassa, vaikka polku olikin kadonnut hakkuutähteen alle. Valitettavasti saimme huomata, että osa poluista kärsii kävelijöiden puutteesta, sillä heinät ja saniaiset peittivät polut varsinkin rehevimmillä alueilla. Pitäisikö myös täälläkin järjestää polunpolkutalkoot? Kuka lähtee mukaan meidän kanssa tallaamaan polkua auki?
 |
| Kuvat: Telma |
Heti alkumetreistä saakka Aurinko ilahdutti meitä näyttäytymällä sumuisen aamun jälkeen. Matkaa koko lenkille tuli aika tarkalleen 9,0 km ja aikaa käytimme 1:50 h, mikä sisälsi mm. maisemien ihastelun Pajarinmäellä ja valokuvauksen reitin varrella. Ne, joille Hutsin ympäristö on tuttu, tietävätkin liikuntakeskuksen lähiympäristön vaativuuden. Paita tulee varmasti tällä patikkaretkellä selkäpuolelta kostumaan, mikäli matkavauhdin pitää reippaana ja ainakin jos pukee vaatetta päälle enemmän kuin on tarvetta.
 |
| Hutsi, Savikko ja Pajarinmäki |
Hatunvaara
Torstaina liikuimme sauvakävellen kotimaisemissa ja pyörähdimme Hatunvaaran hanhileirillä. Keski-Karjalan Luonto ry:n Hanhileiri on kasattu Hatunvaaran mäelle jo useampana vuotena näin syys-lokakuun vaihteessa. Leirillä saa vierailla vapaasti ja paikanpäältä löytyykin mm. puolijoukkueteltta, nuotiopaikka sekä infoa yhdistyksen toiminnasta. Vilkkaimpina muuttopäivänä leiristä on mahdollisuus bongata runsaasti niin lintuja kuin lintuharrastajia.
Tällä kertaa hanhia ei näkynyt (olivat jo ennättäneet muuttaa etelään) eikä muitakaan lintuja (tai lintubongareita), mutta maisemia tuli ihailtua. Hatunvaara on sen verran korkea vaara (153 metriä merenpinnasta) Kiteen itäisellä vaara-alueella, että mäeltä näkee pitkälle pitkälle Tohmajärven suuntaan tai vaikkapa naapurimaan puolelle.
 |
| Välivaara-Hatunvaara-Hatunvaara |
Linkit:
Kiteen ulkoilu ja reittikartat (Vinkki: täältä löytyy mm. Hutsin kiintorastikartat)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti