Kesä on tehty....

Mistä on suunnistajan kesä tehty? 
Suunnistajan kesä tehty hikipisaroista, pummeista ja mutaisista suunnistuskengistä?
Suunnistajan kesä tehty itikoista, mustelmista ja jatkuvasta pyykkäämisestä? 
Näistäkö on suunnistajan kesä todella tehty?

Jukolan viesti

Ensimmäisen kerran osallistuin Jukolan viestiin heti, kun siihen avautui mahdollisuus 15-kesäisenä. Tuolloin Eurajoella järjestettiin Hiisi-Jukola. Nuorten Jukolaan olin tosin jo osallistunut aikaisemmin vuonna 1994 Joutsenossa, mutta ihan ensimmäinen Venlojen viestini juoksin juuri Eurajoella. Ensimmäinen Jukolan viesti-tapahtuma jää varmasti parhaiten suunnistajan mieleen, ja näin on käynyt minullekin. Muistan, että matkaan lähdin jo ennen kolmea (aamuyöllä) Kiteeltä Karhun varikolta ja matkaa tein Kalevalan Rastin suunnistajien siivellä koko aamupäivän läpi Suomen. Jukolan yöhön tuli lähdettyä kokemattomuutta hieman vaillinaisella varustuksella, sillä mukana ei tietenkään ollut  tarpeeksi lämmintä vaatetta, makuupussia saatika telttaa. Onneksi yö meni sujuvasti jännittävää viestiä seuraten ja aamuyöllä suunnistuspaikalla jaossa olleiden Hesareiden päällä oli hyvä ottaa pienet torkut aamun viileyden väistyessä auringon ensisäteiden vaikutuksesta.

Tuon jälkeen minulla näyttäisi olevan noin 10 Venlojen viestiä takana Rasti-Pielisen ja Keski-Karjalan Rastin värien edustuksessa. Myös muutamiin Nuorten Jukola -tapahtumiin ennätin teinivuosina RasPilaisten mukana osallistumaan. Hienoja kokemuksia kaikki. Tosin aivan tarkkoja muistikuvia ei aivan jokaisesta tapahtumasta ole jäänyt. Nyt tänä kesänä minulla oli mahdollisuus kokea jotain aivan uutta omassa Jukola-historiassani, sillä minulle avautui tilaisuus osallistua ihan siihen oikeaan Jukolaan viestiin. Kyllä vain. Juuri siihen Jukolan viestiin, jossa juostaan yöllä. Siihen Jukolan viestiin, jossa otsalamput päässä rynnitään yhtenä "sonnilaumana" K-pisteelle. Juuri siihen Jukolan viestiin, jossa aamuyön tunteina huudellaan joukkuekaveria vaihtopuomilla. Juuri siihen Jukolan viestiin sain kutsun. Nyt ollaan taas yhtä kokemusta rikkaampana!

Kainuun Rastiviikko 2015

Toinen suunnistuskesän kohokohta meille Keski-Karjalan Rastin suunnistajille on ollut parina viime vuonna Kainuun alueella suunnistettavat rastiviikot. Kesällä 2013 olin ensimmäistä kertaa tällä porukalla mukana Vuokatissa, joka muistetaan ehkä kuitenkin samaan aikaan järjestetyistä suunnistuksen MM-kisoista. Tuolloin noin viitisentoista kekaralaista majoittui aivan Vuokatin kupeeseen pieneen kesämökkiin. Tämä toistui viime kesänä Kuusamon Fin5-rastiviikolla kuin myös tänä kesänä Suomussalmella järjestetyn Kainuun Rastiviikon yhteydessä.

Mökkimajoituksessa meitä oli varsin heterogeeninen porukka: nuorin suunnistajamme oli 9-vuotias ja senioreista kokenein suunnistajamme suunnistaa jo kunnioitettavassa H85-sarjassa. Sopu sijaa antaa. Osa majoittui sopuisasti pihalla teltoissa ja muille löytyi petipaikka sisätiloista. Saunavuorot, ruokailut ja huoltotoimet sujuivat yllättävän supsikkaasti, vaikka käytössämme oli vain kaksi kaasulevyä aamupuuron keittoon, noin-neljän-hengen sauna sekä yksi huussi. 

Iltarastit 

Monen suunnistajan kesään kuuluu myös iltarastit. Iltarastit ovat kuntosuunnistustapahtumia, jotka ovat kaikille avoimia. Iltarasteilla jokaisella on mahdollisuus valita oman kuntonsa, tasonsa ja päivän fiiliksen mukainen rata. Iltarasteilla ei mennä otsa rypyssä, vaikka joskus kokemattomalta saattaa siltä vaikuttaakin. Aika suorituksesta otetaan ja nimet kirjataan ylös, mutta tämä tehdään vain jokaisen oman turvallisuuden vuoksi. Ja aikaahan ei ole pakko julkaista netissä, sosiaalisessa mediassa tai lehtijutuissa. 

Suunnistus on koukuttava laji, sillä jokainen tekee omaa suoritustaan. Ja toki, jos pummeja tulee ja möhläilee rastiväleillä, tunteet nousevat pintaan. Tunteita voi myös kokea, kun juoksee suoraan omalle rastilipulle, tapaa hirven tai ennättää katselemaan mahtavia vaaramaisemia. Suunnistus on koukuttava laji, sillä tässä lajissa ''kuntohuipun'' saavuttaminen on todella haastavaa. Toisin kuin 100 metrin juoksija tietää suunnilleen, mille sekunnille kello tulee pysätymään pyrähdyksen jälkeen, suunnistaja ei voi koskaan olla lähtöviivalla varma siitä, kuinka hyvin juuri tänään kulkee. Mutta tämä on juuri se lajin suola. Aina voi kehittyä. Aina voi olla parempi. Joskus matkalle sattuu se pummien pummi. Joskus taas unelmien suoritus. Suunnistus on koukuttava laji myös ''liikuntapaikkansa'' suhteen. Suunnistajat keräilevät uusia suunnistusmaastoja kuin postimerkkejä. Kun lainelautailijat etsivät sopivia aaltoja tai vuorikiipeilijät kinkkisiä reittejä, suunnistajat etsivät uusia suunnistuskokemuksia erilaisista suunnistusmaastoista: tuntureilta, rannikoilta, Kainuun korvista ja Keski-Karjalan supikoista.

Keski-Karjalan supikoihin pääseekin tutustumaan pitkin kesää Keski-Karjalan iltarastien yhteydessä.  Alueella järjestetään iltarasteja touko-heinäkuun ajan kaksi kertaa viikossa ja kausi jatkuu elokuusta alkaen kerran viikossa. Järjestettäväksi tulee yli 30 iltarastitapahtumaa. Aika mahtavaa venymistä näinkin pieneltä seuralta. Miten tämä on ylipäätään mahdollista? Meillä seurassa on innokkaita ja tunnollisia ratamestareita, jotka ovat valmiita käyttämään omaa aikaansa ja energiaansa tapahtumien järjestämiseksi. Lisätietoa iltarasteista löytyy seuramme blogista.

Niin, mistäs se suunnistajan kesä olikaan tehty? 
Suunnistajan kesä on tehty tietenkin auringosta, onnistuneista suorituksista ja upeista maisemista.  
Suunnistajan kesä on tehty iloisista ilmeistä, kesän tuoksuista ja emit-tarkastuksen "ok"-kommenteista. 
Niistä on suunnistajan kesä tehty!