Poluille patikoimaan!

Syyskuun puolella YLE Radion Luonto-Suomi-ohjelmassa keskusteltiin polkujen katoamisesta Suomen luonnosta. Aihe kirvoitti myös minut pohtimaan tätä asiaa jopa näin blogitekstin muotoon.  

Vaikken voi sanoa, että olisin lähialueen maastojen asiantuntija, joitakin havaintoja olen tehnyt: Polkuverkostot taajamien ja virkistyspaikkojen läheisyydessä ovat lisääntyneet, mutta kun mennään hieman syrjemmälle taajamien ulkopuolelle ja maaseudulle monet entiset ajopolut ovat muuttuneet pieniksi ns. kinttupoluiksi  vuosien saatossa. Kymmenen vuotta vanhoja suunnistuskarttoja päivitettäessä pienet polut saakin usein suoriltaan poistaa delete-nappia painamalla. 

Ihmisillä ei ole enää tarvetta mennä metsään, joten polut kasvavat pikkuhiljaa umpeen. Metsäpolku on ihmisen (tai eläimen) tuotos. Kun ihminen tai ihmisjoukko liikkuu luonnossa, luontoon jää useimmiten jonkin asteinen jälki. Esimerkiksi Kiteellä Hutsin urheilukeskuksen alueelle tehty frisbeegolfrata on esimerkki polkujen muotoutumisesta - kun tarpeeksi monta ihmistä kävelee samasta kohdasta, johan polkua alkaa syntyä. Myös Jukolan viestin tai muiden suurien suunnistustapahtumien jäljet ovat nähtävissä maastossa vielä useiden vuosien jälkeen risteilevinä polkuverkostoina. Jotta polku syntyy, tarvitaan siis polulle tallaajia. 

YLEn uutinen kirvoitti ihmisiä ottamaan kantaa myös eri keskustelupalstoilla maanomistajan oikeuksista ja luonnossa liikkujan velvollisuuksista. Saako metsässä liikkua niin, että sinne muodostuu polku? En usko, että metsäpolku tuottaa tappiota metsänomistajalle, joten mitään syytä metsässä liikkumisen estämiseksi ei siis pitäisi olla. Tärkeintä lienee luottamus siitä, että metsässä liikkuja ei roskaa tai vahingoita polkuja ympäröiviä puita. Jokamiehenoikeuksiin kuuluu oikeus liikkua metsässä aiheuttamatta haittaa ympäristölle. Toinen asia onkin sitten, jos maastossa liikutaan vaikkapa hevospelillä tai maastopyörällä, joista väistämättäkin jää isommat jäljet kuin omista kontiosaappaista.

On harmillista, että monet kauniit polkumaisemat eivät välttämättä ole kaikkien saavutettavissa enää vuosien kuluttua, koska niitä ei vain yksinkertaisesti ole olemassa. Joko polku katoaa käyttämättömyyttään tai maanomistaja pelottelee polun käyttäjät pois alueiltaan. Miten polut sitten saataisiin säilymään? Pitäisikö järjestää tapahtumia, kuten polkujuoksuja, ruskavaelluksia jne., että polkuverkostot säilyisivät myös tuleville sukupolville? Viime syksynä Keski-Karjalan aktiiviset toimijat järjestivät Rajatöpöttelyn, missä toistasataa töpöttelijää tallasi itärajan polkuja. Tässäpä olisikin taas jotain ideoitavaa tulevaisuutta ajatellen.  

Linkkejä: 

Ympäristö.fi: Jokamiehenoikeudet  

Koti-Karjala: Rajatöpöttely ylitti kaikki odotukset 

YLE: Polut katoavat metsistämme - nyt tarvitaan tallaajia 

YLE: Katoavat metsäpolut (audio)

Erilaisi polkuja - käytettyjä ja käyttämättömiä

Harmaata syksyä

Kuvia lokakuun harmaudesta: 

Punainen

Valkoinen

Vihreä

Sininen

Keltainen

Yö-suunnistuksista

Näin jälkikäteen voi sanoa, että yö-suunnistusharjoituksen järjestäminen kuluneella viikolla kannatti. Sää suosi (keskiviikon sateista ei ollut tietoakaan ja ilma oli ajankohtaan nähden lämmin ja poutainen), radat olivat sopivan vaativat ja ennen kaikkea kaikki suunnistajat tulivat ehjänä pois pimeästä metsästä. Kuten suunnistukseen kuuluu, jälkipuintiakin käytiin suunnistuspaikalla: "Miten menit kakkosrastille vesitornin taakse?", "Etsitkö sinäkin sitä rastia koivikon puolelta" ja "Onhan tämä nyt vähän epäreilua, kun kaverilla on tuommoinen lamppu, joka valaisee koko Peltolan alueen. Minkä merkkinen lamppusi muuten on?".

Aiempina syksyinä ei yösuunnistuksen järjestäminen olisi Peltolan alueella onnistunut. Valaistulla purunradalla yö-suunnistusharjoituksessa ei olisi ollut samanlaista ''hohtoa'', mutta nyt pimeä polkuverkosto antoi mahdollisuuden tähänkin huviin. Valojen sammuttaminen ei valitettavasti palvele kaikkia liikkuvia kuntalaisia. Periaatena näyttää nyt olevankin, että ne, jotka haluavat ilta-aikaan ulos happihyppelylle,  liikkukoot katuvalaistuksen alla taajama-alueella tai Hutsin maastoissa  - tai niin kuin eräät hurjimmat, otsalampun valossa Peltolassa.

Torstain suunnistuksista

Perjantaina keräsin rastit maastosta. Muistinhan kaikki?

Linkkejä: 
Tulokset yö-harjoituksesta
Rastit.fi Suunnistajien reitit 

Ohje yö-suunnistukseen

Yö-harjoitus 9.10.2014

Radat

Tässä yö-harjoituksessa on neljä ratavaihtoehtoa, joista voi valita illan kunnon mukaan

• A-rata 5,0 km
• B-rata 4,0 km
• C-rata 2,7 km
• D-rata 1,6 km

 

Ilmoittautuminen

Ilmoittautuminen tapahtuu suunnistuspaikalla ratamestarille. Ilmoittautumisen yhteydessä suoritetaan karttamaksu ja ilmoitetaan emit-numero. Maaliin saapumisen jälkeen ilmoittaudutaan ratamestarille, että on päässyt turvallisesti pois metsästä.

 

Osanottomaksu 

Seuran jäseniltä karttamaksu on 2 euroa ja ulkopuolisilta 4 euroa. Alle 18-vuotiaat pääsevät suunnistamaan ilmaiseksi. 

 

Leimausjärjestelmä

Käytössä on emit-leimausjärjestelmä. Emit-numeron voi ilmoittaa suunnistuspaikalla. Voit vuokrata seuralta emit-kortin 2 euroa/suunnistus. 

 

Opastus

Lähtöpaikka on Peltolassa hiihtäjien parkkipaikalla Kellonsoittajantien päässä. Opastus alkaa Terveystien ja Kellonsoittajantien risteyksestä. Opastus suunnistuspaikalle on paikoillaan klo 19.30 mennessä. 

Pysäköinti

Autot pysäköidään hiekkaparkkiin, joka on Kellonsoittajantien ja Kaprakantien risteyksessä (hiihtäjien parkkipaikka).

 

Lähtö

Lähtöpaikka löytyy aivan parkkipaikan tuntumasta. Lähdöt tapahtuvat liukuvasti klo 19.30 - 20.30. Jokainen saa itse päättää, milloin on sopiva aika lähteä. 

 

Kartta 

Kartta on vuodelta 2008, mutta sitä on pyritty päivittämään kuntosuunnistuksia vastaavalle tasolle vuosittain. Viimeisin päivitys 7/2014. Kartan mittakaava on 1 : 10 000.  Suunnistuksissa käytetään tulostekarttaa. Rastimääritteet on tulostettu valmiiksi karttaan. Omat karttapussit kannattaa ottaa mukaan.

 

Maasto

Radoilla on hyödynnetty Peltolan laajaa hiihtolatuverkostoa, joten mäkistä maastoa on luvassa. Lyhyemmillä radoilla ollaan enemmän asutuksen ja isompien teiden läheisyydessä, mutta pidemmille radoille on haettu haastetta kunnon metsärasteista. Radoilla on pyritty välttämään harvennushakkuukohteet sekä pahimmat kivikot ja ryteiköt. Toki maaston ilme muuttuu yö-suunnistuksessa, joten tarkkana kannattaa olla. 

 

Tiedottaja

Emmi (yhteystiedot löytyvät tarvittaessa KeKaRa-blogin yhteystiedoista)

Tervetuloa kokemaan Kiteen yö! 

Kisa-analyysi

Viime viikonlopun kisasuoritukset Savonlinnassa on viimein saatu analysoitua. Ruska-Rasteista ei sen enempää ole kerrottavaa kuin että hyvin meni omaan kuntotasoon nähden, ja että Suomen kärkisuunnistajat menee metsässä kovaa. Lauantain metsätaitokisasta Kerimäeltä on sitten sitäkin enemmän mutistavaa.  

Kuten edellä kirjoitin, tarkka analyysi omista virheistä on nyt tehty. Eniten harmitusta aiheutti pinta-alatehtävä, johon käytinkin tupla-ajan siitä, mitä olin alunperin suunnitellut. Siltikään en tehtävässä onnistunut, vaikka yleensä ihan hyviä pisteitä tästä tehtävästä olen saanut. Taktiikkani tehtävässä on hyödyntää omia kunto-ominaisuuksia ja kiertää alueen reunoja samalla askelmittaa käyttäen. Jos alue on iso tai muuten hankala, pyrin mittaamaan edes kaksi sivua, jotta saan jonkilaisen käsityksen pinta-alasta. Mittailin aluetta nytkin, mutta erikoisen muotoinen alue sotki kai laskelmani tai sitten osa alueesta jäi huomioimatta, sillä arvioni jäi 0,8 ha alle todellisesta pinta-alasta ja pisteitä tehtävästä 1/10. 

Toinen harmittava tehtävä oli leimaus. Leimauksessa on kohde, johon on merkitty 70 puuta. Näistä puista täytyy leimata tarpeellinen määrä puita pois niin, että puilla on tilaa kasvaa seuraavat vuodet. Lapsena leimasin periaatteella ruma puu pois, mutta nyt sitä miettii tehtävän aikana mm. tuleeko puustosta liian harvaa/tiheää, onko vänkyrä mänty parempi kuin paksuoksaisempi lajitoveri vieressä vai jätänkö koivun männikköön monimuotoisuutta luomaan jne. Leimauksessa on kyse hieman myös makuasiasta: tavoitellaanko leimauksella monimuotoista vai tasalaatuista kasvatusmetsää. Täysien pisteiden saaminen tehtävästä on kai mahdottomuus? 

Olen varannut aikaa 70 puun läpikäymiseen noin 12 -15 min. Nyt minulla oli kiire, sillä edellisellä tehtävällä aikaa oli tuhrautunut aivan liikaa. Noin 40. puun kohdalla huomasin, että olin tehnyt virheen ensimmäisten puiden kohdalla (leimauksessa täytyy nähdä myös kokonaisuus), mutten malttanut lähteä virhettäni korjaamaan, sillä tähän olisi mennyt vielä tupla-aika ja pahimmillaan tulos olisi saattanut olla katastrofaalinen. Noh, leimauspisteet olivat 54/70, missä 8 väärin poistettua ja 8 väärin jätettyä puuta. Vertailuna isä, hyvänä leimaajana, sai tasan 60 pistettä. 

Omat onnistumiset tulivat seuraavilla tehtävillä: 

1. Kasvuapaikkatyyppi - Lehtomainen kangas. Opaskasveista löysin  käenkaalia eli ketunleipää riittävästi. Pisteet 5/5.

2. Taimikon ensisijainen hoitotarve - Perkausharvennus. Mielestäni männyntaimikko oli niin tiheä, että metsänhoitosuosituksien mukaisesti määräsin kohteelle harvennuksen. Toinen vaihtoehto, jota mielessäni pyörittelin, olisi ollut lepo. Pisteet kuitenkin 5/5.

3. Metsikön käsittely - Lepo. Metsän järeys ja ikä ei mielestäni riittänyt uudistamiseen. TAPION metsänhoitosuosituksien mukaan Etelä-Suomen alueella kuusikon uudistusrajat ovat tuoreilla kankailla joko yli 26cm läpimitta rinnan korkeudelta (1,3m) tai yli 70 vuoden ikä. Harva metsänomistaja kuitenkaan laittaa metsäänsä tässä vaiheessa matalaksi. Pisteet 5/5. 

6. Kehitysluokka - (1) Taimikko. Nuoren kasvatusmetsän keskiläpimitta on 8 -16 cm. Tällä kohteella läpimitta oli n. 7cm, joten kyseessä oli selvä taimikko. :) Pisteet 5/5. 

10. Ikä - 60 vuotta. Pisteet 10/10. 

11. Puuston kasvu - 10 mottia hehtaarilta vuodessa. Tällä kertaa minulla oli käytössä vain kasvupaikkatyyppiin ja puuston ikään perustuva taulukko, joka kerrankin antoi oikean lukeman. Pisteet 10/10. 

14. Metsän monimuotoisuus - (8) ei luontokohde. Tästä ei kyllä löytynyt ainuttakaan merkkiä kangasmetsäsaarekkeesta avosuolla, lehtokorvesta tai karukkokankaita puutuotannollisesti vähätuottoisemmasta louhikosta. Pisteet 5/5.  

Kiteeläiset menestyivät jälleen hienosti kisassa. Esko otti piikkipaikkan miesten kisassa ja joukkueena kiteeläisten pisteet riittivät voittoon. Tulokset löytyvät Etelä-Savon metsäkeskuksen sivuilta. 

Linkit:

Etelä-Savon metsäkeskus: Metsätaitokisan tulokset (Etusivulla Etelä-Savon maakunnan parhaat. Kiteeläiset löytyvät sitten Tulokset kokonaisuudessaan sivulta) 

TAPIO: Metsänhoidon suositukset 

Olavin Rasti: Ruska-Rastien tulokset

Keski-Karjalan Rasti: Kisatunnelmia Ruska-Rasteilta